24.10.2016

Visit Estonia osa 2.







Hei taas, tässä kun taas tätä omaa aikaa näin yön tunteina niin tehdään tämä toinen osa meidän Viron vierailusta. Osa yksi onkin luettavana tuolla alempana. Eli sain kutsun perheeni kanssa Visit Estonian  vieraaksi Viroon. Matka oli suunniteltu täysin lasten ehdoilla ja heille mieluisiin paikkoihin.

Toisena vierailupäivänä matka jatkui Rakveren linnoituksesta noin 20 minuutin ajomatkan päähän Lontova Seikkailupuistoon. Ja tämä oli kyllä mykistävän hieno paikka, vaikkakin satoi vettä paljon. Olemme Helsingissä käyneet mahtavissa seikkailupuistoissa, mutta tämä oli ihan omaa luokkaansa jo pelkästään puitteiden takia. Ihanan luonnon keskellä ja puiston läpi kulki pieni virta. Uskon, että kesällä tämä paikka on upea. Ratoja on isoille ja pienille, ja sitten vielä hurjapäille erikseen. Mäen päältä voi laskea vaijerilla pitkän matkan joen yli, aina kahvilan pihalle saakka. Ja vielä hurjempia kokemuksia halajava voi polkea polkupyörällä korkeuksissa joen yli. Suosittelen paikkaa lämpimästi meidän lasten ikäisille touhuujille, sekä isommille seikkailijoille.

Yöksi matkasimme Vihulan Kartanoon.





Jälleen en voi muuta kuin suositella, Vihulan kartano oli ihana. Paikassa häilyi menneisyys vahvasti läsnä, vaikkakin se oli hyvin modernisoitu. Meidän huoneet olivat vanhassa pesutuvassa/talossa. Huone oli todella siisti, poreileva kylpyamme ja iso pedit. Mikä siinä onkaan, että hyvien hotellien pedit ovat ihan parhautta. Tyynyt pehmeitä ja isoja, peitoista puhumattakaan. 

Vihulan kartanon alue on 1500 luvulta, jossa on kaksi päärakennusta ja 25 muuta rakennusta. Ympärillä on isot puistoalueet, navetta, oma posti, ravintola, kylpylä jne. Se sijaitesee pohjois Virossa Lahemaan kansallispuiston alueella. 

Itse olisin voinut nukkua missä tahansa Vihulan rakennuksessa, ihaillen katselin esim. navettaan rakennettuja huoneita isoine ikkunoineen. Vihulaa myös edelleen viljellään ja meillekkin tarttui mukaan vihulan hunajaa ja suklaata tulijaisena kotiin.







Viimeisenä aamuna matkasimme itään Kohtlan Kaivosmuseota. Tätä kohdetta minä jännitin eniten etukäteen, koska pojallamme Olavilla on tämä sensorisen integraation häiriö. Mikä tuottaa matkustamiseen kokonaisuudessa pienen jännityksen, milloin hän väsyy, milloin ruoka näyttää epäilyttävälle, pystytäänkö nukkumaan, milloin tulee kovia ääniä jne. Ja koska Olavi ei osaa säädellään tunteitaan, niin kaikki on aina hyvin totaalista. Mutta hallelujaa, sinne se jäbä vaan rohkeasti lähti kohti tunnelia ja piti itse korvistaan kiinni kun tuli kovia ääniä. Ilmassa oli monta tekijää, mikä olisi voinut lamaannuttaa minun pienen pojan täysin, kovat äänet, kypärä  ja vallitseva pimeys. Jopa junamatka 8 km syvyyteen mainarijunalla onnistui hienosti.

Kaivosmuseo oli minulle ehkä mielenkiintoisin kohde. Se edusti jotenkin vanhaa Neuvostoaikaa, ja paikasta löytyi monta venäjänkielistä kylttiä muistuttamasta tästä ajasta. Paikka on myös kuulema ollut aikanaan Virolaisilta suljettu, paitsi työmiehiltä ja naisilta. Kaikki oppaat ovat vanhoja mainareita, mikä tuo paikkaan ihan erityisen lisän. Itse katselin mainarin uurteita kasvoissa, hiukan kyyryyn painutta ryhtiä, lempeitä silmiä ja varmoja otteita kaivoksen syvyyksissä. Mainarin homma oli kovaa, ja siitä maksettiin hyvin. Mutta hyvällä palkalla oli myös kova hinta, työ tapahtui kokonaan maan alla, eikä valoon tultu koko työvuoron aikana, myös eväät syötiin tunneleissa. Ennen koneita mainarin tärkein apuri oli hevonen, joka kuljetti tavaraa ylös tunneleista. Mutta hevoset usein sokeutuivat, vietettyään pimeissä tunneleissa pitkiä aikoja. Tämä kuvastaa mielestäni hyvin työn raakuutta.

Kohtlan kaivoksessa on kaivettu aikoinaan palavaa kiveä, jota vieläkin löytyy kaivoksen pihalta. Aikoinaan Viron sähköntuotannosta 3/4 perustui tähän liuskeeseen ja sen tuottamista aijotaan jatkaa vielä noin 40 vuotta. Kohtlan kaivos suljettiin vuonna 2001 ja museona se aukesi 2015. Museo sijaitsee itäisessä Virossa lähellä Narvaa. Itä Viro on muutenkin mielenkiintoinen matkailukohde, ei niin suosittu kuin länsi, ja idästä voi löytää vielä hyvin autenttisen fiiliksen, suosittelen. 

Matka meni kokonaisuudessa meillä tosi hyvin, paitsi ruokailut. Meidän lapsille syöminen on äärimmäisen vaikeaa, ja vieras kulttuuri ja ruoka tuo siihen vielä oman lisänsä. Mutta opetellaan uusia asioita koko ajan. Me olemme myös matkoilla aika reloja ja lapset saavat valvoa ja vetää sokeriöverit, joten heräämiset tuotti pientä jännitystä, koska aikataulu oli varhainen. Mutta niin vaan melkein ajoissa joka aamu ehdittiin paikalle.

 Iida ja Olavi antoivatkin matkalle arvosanaksi yhdeksän, ja se yksi piste kuulema lähti pois sen takia, että äiti raivosi ruuasta tai siitä ettei sitä syöty. Että näin. 

TÄLLÄ HETKELLÄ VISIT ESTONIAN SIVUILLA PÄÄSEE SUUNNITTELEMAAN OMAN REISSUN PERHEELLE JA VOIT VOITTAA ILMAISEN LOMAN VIROON!!!!

yhteistyössä Visit Estonia



17.10.2016

Visit Estonia osa 1.








Blogini sai Visit Estonialta kutsun tulla heidän vieraaksi Viroon muutamaksi päiväksi. Kutsu oli eirtyisesti suunnattu lapsilleni, eikä niinkään minulle. Ja kutsuhan tuli kuin tilauksesta, koska olimme juuri alkaneet suunnitella matkaa Tallinnaan kylpylään. Mutta tämä matka oli niin paljon enemmän, kuin kylpylä yö Tallinassa. 

Kerron matkasta kahdessa osassa, koska kameraani on taltioitunut niin paljon kuvia ja oikeasti koettiin muutamassa päivässä niin paljon, etten halua jakaa kaikkea yhtenä kilometrin mittaisena pötkönä.

Eli me emme tienneet oikeastaan mihin olimme menossa. Olimme saanneet matkan rungon etukäteen, jossa oli aikataulu ja liuta paikan nimiä ja kohteita. Sen ymmärsin etukäteen, että autolla ajettaisiin paljon paikasta toiseen, mikä sopi meille autottomille hyvin.

Luulin oikeasti etukäteen matkustelleeni Virossa kohtalaisesti, koska olen ollut siellä vaihdossakin. Mutta silti onnistuin näkemään Virosta todella paljon uusia puolia. Viro on mielenkiintoinen maa. Siellä on monta rantalomakohdetta, pitkiä ihania hiekkarantoja. Siellä on ihanan vehreää, kauniita metsiä, aika tasaista, kauniita taloja ja toisaalta myös paljon vanhoja ränsityneitä taloja. Neuvostovallan ajan pystyy helposti näkemään, kun ajaa vähän kauemmas Tallinnasta. Lännessä on uimarantoja ja jotenkin maisema on värikkäämpää, idässä on harmaampia kaupunkeja ja jotenkin karumpaa maastoa. Jos joskus olisi mahdolista haluaisin tehdä "roud tripin" pitkin Viroa ja tutustua paikkoihin, muuallekkin kuin Tallinnaan ja Pärnuun. Viro on todella erilainen kuin Suomi, ja silti niin paljon samaa. Kaikille autoileville suosittelen autolomaa Viroon, ehdottomasti. Ja miksipä ei siitä pidemmälle Baltiaan.

Mutta meidän reissuun. Meillä toimi oppaana ihana Katrin ja kuskina Eiki (muistaakseni). Ensimmäisenä he veivät meidät Tallinnaan paikkaan nimeltään Lentosatama. Ihan mieletön paikka. Vanha vesitasohalli josta on tehty merimuseo. Paikan historia viehätti minua kovin. Betonihalli jossa ei ole keskellä yhtään tukirakennetta, jotta lentokoneet mahtuvat kääntymään siellä vapaasti. Venäjän keisarilliset ilmavoimat ovat hallin aikoinaan tilanneet ja sen on suunnitellut Tanskalainen Christian & Nielsen rakennustoimisto. Kovasti olisin ollut kiinnostunut rakennuksen historiasta enemmän, varsinkin kun meillä oli loistava opas, joka osasi vastata kaikkiin meidän kysymyksiin. Mutta mukana oli lapsia, ja heillä on luonnollisesti kiire koko ajan eteenpäin. Olavista parasta paikassa oli oikea toisen maailman sodan aikainen sukellusvene, jonka sisään pääsi. Iidasta taas jäätävän korkea ja kupera silta, jonne saa mennä vain oppaan kanssa. Molemmat myös pitivät sukellusvenesimulaattorista. Tänne olemme päättäneet mennä uudestaan, kun taas joskus menemme Tallinnaan. Lentosataman vieressä on pahamainen vankila-alue, jota keitetään koko ajan, joten alueesta voi kokonaisuudessaan tulla mielenkiintoinen vierailukohde.

Ensimmiseksi yöksi menimme Viimsi Spahan. Sijainti on noin puolen tunnin ajomatkan päässä Tallinnan keskustasta. Kylpylä on todella iso ja varsinkin isommille lapsille voin suositella paikkaa lämpimästi. Mutta Olavi nautti pääsääntöisesti muutamasta altaasta, kun tarjolla olisi ollut todella monta allasta ja liukumäkeä. Hän onkin melko arka lapsi.









Toisen päivän aamuna suuntasimme matkan Länsi-Virunmaan maakuntaan ja Rakveren kaupunkiin, itseasiassa Rakveren linnoitukseen. Jos muistan oikein linna on n. 500 vuotta vanha, ja osa siitä on hiukan sortunut. Mutta suurin osa linnoituksesta on pystyssä ja joka päivä linnassa laukaistaan klo 12 oikea vanha tykki, jonka pamaus oli jäätävä. Meille oli täällä varattu opastettukierros ja sehän oli huikea. Päästiin mm. ampumaan oikeilla vanhoilla jousipyssyillä. Olavikin sai ampua ja hän osui ritaria kaulaan, sitä on kuulkaas muisteltu suurella lämmöllä. Iida pääsi kemistinkammiossa tekemään oikeaa ruutia ja se poltettiin sitten linnan pihalla. Valettiin mehiläisvahasta kynttilät ja testailtiin erilaisia miekkoja. Kidustuskammio oli meidän perheelle liikaa ja sen me jätimme väliin kokonaan. Linnan pihalla tepasteli vapaana kanoja ja ihanaa aasia päästiin myös taputtelemaan. Meidän perhe tykkäsi paikasta ihan todella kovasti. Tämän jälkeen käytiin Poliisi museossa, mistä minulla ei ole kuvia, enkä käynyt kieroksella, koska meidän sensorinen poikamme väsyi kovasti. Ja sen olen oppinut, että Olavin fiilistä kannattaa kuunnella, ettei mene yli. Niimpä me Olavin kanssa vetäydyimme hetkeksi kahden rakentelemaan legoja.

Rakverestä vielä sen verran, että kaupunki on myös tunnettu punk piireissä. Rakveressä järjestetään joka vuosi Punk Festarit!! Punk Laulupidu!! 

Loput reissusta myöhemmin. Ihanaa viikkoa!!


Yhteistyössä Visit Estonian kanssa.

1.10.2016

Mun taidetta // My art








Habitaren kilpailutyötä Syliä tehdessä tein maalaamalla siihen värisuunnitelmia, joista yksi nyt päätyi keittiön seinälle. Harvoin tulee nykyään maalattua tai ylipäätään piirrettyä koulun ulkopuolella. Pitäisi kyllä varata maalaamishommillekkin vähän enemmän aikaa, koska se on aivan mahtavan ihanaa ja terapeuttiasta hommaa. 

PS: Putki remontin viimeinen viikko alkaa ensi viikolla, hallelujaa!! Mies tahtoo samaan sykäykseen aloittaa kylppäreiden remontit. Itseä vähän hirvittää, kun en haluaisi jouluksi kaaosta. Mutta kait se on vaan aloitettava suunnittelu hommat.

------------------------------------

Little piece of  my art.