28.2.2016

Retki Suokkiin // Trip to small island called Suomenlinna





Iidan ystävällä oli Suomenlinnassa syntymäpäiväjuhlat ja lähdimme sinne koko perheen voimin. Iida tiputettiin aivan mahtavaan vanhaan "kerrostaloon" juhliin ja minä, Jari ja Olavi lähdimme tutkimaan Suokkia. 

Ei ihan heti tulisi mieleen lähteä Suomenlinnaan talvella. Kesällä se on aivan ihana, mutta turisteja on myös mahdottoman paljon. Nyt Turisteja oli vain kourallinen ja saari ihanan autio ja rauhallinen, kelikin oli aivan mahtava. Ihan tuosta vaan kävelimme Olavin kanssa noin 10 km, ainakin askelmittarin mukaan. Tutkittiin raunioita, tykkejä, hypittiin kallioilla, heiteltiin kiviä mereen jne. Lopuksi käytiin lounaalla Cafe Chapmanissa. Eikä edes ehditty kaikkialle. Suomenlinna on siis ehdottomasti myös talviretkeily kohde lasten kanssa. 

Suomenlinna on Helsingin edustalla sijaitseva merilinnoitus. Suomenlinnaa ruvettiin rakentamaan 1700 luvulla. Merilinnoituksen rakentaminen saarille Suomen edustalle oli Ruotsin tuolloin mittavin rakennushanke. Ja se tunnettiin vuoteen 1918 nimellä Viapori. Linnoitus on toiminut mm. varuskuntana ja vuoteen 1948 maihin pääsi nousemaan vain virallisella maihinnousuluvalla. Vuonna 1972 saari siirtyi siviilihallintoon ja nykyisin saarta hoitaa pääsääntöisesti Suomenlinnan hoitokunta. Suomenlinnassa asuu siis nykyisin satoja siviilejä, siellä on paljon tapahtumia ja Suomenlinna on yksi Suomen suurin turistikohde. Ja tiesitkö, että vuonna 1991 Unesco otti Suomenlinnan maailmanperintöluotteloonsa. Kaikki Suokkiin heittelemään kiviä mereen!!

Ihanaa sunnuntaita!

21.2.2016

Koulun taidenäyttely // art exhibition







Tässä kuvia meidän koulun taidenäyttelystä. Minulla oli siellä näyttelyssä vihreistäkuulista tehty aistitiili, vastakohta pari kasetti ja joitakin veistoksia. Tosi mukavaa, kun tämmöisä pääsee järjestämään ja tekemään. Mukavempaa olisi ollut, jos olisi jotenkin meidänkin luokka otettu huomioon, niin että olisimme päässeet avajaisiin tai päättäjäisiin. Mutta toivottavasti tämä ei ollut ainokainen taidenäyttelyni tässä elämässä, koska tämä oli vasta ensimmäiseni. 

Ps: Huomasitko, että yöllä on vaihtunut blogini ulkomuoto hieman. Eikös kevät ole tämmöistä muutoksien aikaa. Olen muuten tehnyt huomion itsestäni, että keväisin minua hiukan yleensä masentaa tai iskee jokin alakulo. Merkillistä, eikös kevät pitäisi olla semmoista seesteistä ja ihanaa, kun pitkä talvikin on selätetty. Itsellä on kyllä ihan päin vastoin, on jotekin nuhjuinen ja hirmu läski olo. Plääh, pitäisi varmaan ihan itse tehdä sille jotakin...

---------------------------------

This was my first art exhibition.





17.2.2016

MESSUILLA OSA 2. // STOCKHOLM FURNITURE FAIR PART 2.






Joko tulee Tukholman messut kaikilla korvista ulos ja ei kiinnosta enää? Onhan näitä kuvia joka tuutista aika paljon tullut. Varsinkin String - systeemin messuosastosta otettuihin kuviin olen törmännyt monessa paikassa, ja olihan se hieno, sekä muusta valtavirrasta poikkeava, kokonaan musta. Osaston oli suunnitellut Lotta Agaton. Tuolta ^String linkistä sen pääsee näkemään, itselläni ei ole osastosta kovin hyvää kuvaa, niin jätän sen tähän laittamatta.

Minä tykkäsin kuvata yksityiskohtia, leikkauksia, saumoja, liitoksia, puun pintaa jne. Ja tässä niistä muutama kuva. 

PS: Mun tukka lyheni 10 cm, että se siitä pitkästä tukasta. Tämmöinen pieni epäonnistunut värikikkailu johti siihen, napsasin leikata tukan. Eli pitkän tukkan kasvutavoite siirtyi ensi kesään, nyyyh. No ei ole maailman suurin murhe. Ihanaa loppu viikkoa.


12.2.2016

MESSUILLA OSA 1. // STOCKHOLM FURNITURE FAIR













 Pääsin eilen ensimmäistä kertaa Tukholman huonekalumessuille. No näinhän se on, ettei messuja oikein voi edes verrata meidän Habitareen, vaikka Habitarestakin tykkään kovasti. Tukholman messuille haluaa tuotteensa esille kaikki vähänkään alla olevat. Ja pohjoismainen design olikin erittäin hyvin edustettuna. Oli niin paljon kaikkea, etten jaksanut kunnolla edes kiertää  joka osastolla ja aikakin loppui kesken. Messujen kiinnostavin osasto oli Greenhouse, jossa alan koulut ja nuoret designerit olivat esillä. Greenhouse osastolta löytyi myös meidän Aalto yliopisto. 

Messuosastot olivat todella herkullisia, paljon minun silmääni miellyttäviä värejä ja materiaaleja. Pelkistetty mustavalkoisuus ja graafiset kuviot ovat väistyneet ja tilalle on tulossa pehmeitä lämpöisiä murrettuja sävyjä. Paljon oli käytetty ihania luonnon materiaaleja, puuta, nahkaa, pellavaa. Rottinkia ja punosta näkyi myös jonkin verran. Metallia oli eri muodoissa ja pintaansa metalli oli usein saannut värin murrettuista sävyistä. Vaaleanpunaisen ja ruskean liukuja sekä niiden eri sävyjä, persikkaa ja  harmaan sekä vihreän eri sävyt jäivät mieleeni. Joukossa oli myös shokkivärejä ja toki vähän mustaa ja valkoista, mutta selkeästi mustavalkoinen trendi on väistymässä. Esimerkiksi HAY:n osastolla ei ollut yhtä ainutta graaffista kuviota tai mustavalkoista tuotetta, jota heillä on totuttu viimeisen parin vuoden aikana näkemään. Ja muotokielessä oli tuulahdus menneitä aikoja ja yksinkertaisia toimivia elementtejä. Itse kuvasin paljon huonekalujen muotoja ja liitoksia, yksityiskohtia jossain tuolin jalassa. Hassua, näinkö sitä alkaa katsomaan koulun myötä esineitä eri tavalla. 

Kuvia tuli otettua niin paljon, että jotenkin on pakko jakaa niitä osiin ja tässä nyt eka satsi näitä kuvia.

Ps: Matkalla tapahtui paljon. Lähdin reissuun luokkani kanssa laivalla. Satamaan jäin yksi luokkatoveri vatsakipujen takia. Seuraava jäi matkapahoinvoinnin takia Maarianhaminaan tiputukseen. Kolmas jäi Tukholman satamaan oksentamaan ja minä palasin viime yönä lentokoneella kotiin laivamatkan sijaan. Paroni oli torstaina sairastunut ja miehelläni oli tärkeä koulupäivä tänään. Koska hoitajaa ei löytynyt, niin minä lensin pika pikaa kotiin. Joskus sitä toivoisi parempaa tukiverkostoa ympärilleen, silloin kun tämmöistä tapahtuu. Vähän harmittaa, kun olisin halunnut nauttia Tukholmasta vähän enemmän. Mutta näin tällä kertaa, uskon saavani mahdollisuuksia tulevaisuudessa lisää tutustua alan ihmisiin ja nähdä Tukholman ihania museoita. Alimmassa kuvassa niitä perille selvinneitä ihania luokkatovereitani ja kiitos Jennille avusta tämän lentohässäkän kanssa.

------------------------

Here are a few pictures from my trip to Stockholm's furniture fair happening. And there's more to come later.  







7.2.2016

Sensorisen integration häiriö // My son is hyper sensitive to sensory



"Miksi lapsi on valikoiva monissa asioissa. Lapsi suostuu syömään vain tietynlaisia ruokia ja pitämään vain tietynlaisia vaatteita..." Nämä kaksi lausetta luin ensimmäisten minuuttien aikana viime viikolla foniatrian poliklinikalla. Syksyn aikan tehdyistä tutkimuksista oli psykologi ja toimintaterapeutti tehneet yhteenvedon ja he olivat tulleet siihen tulokseen, että Olavilla saattaisi olla sensorisen integraation häiriö.

Pakilan Paroni on herkkä pieni poika, ja olen jo vuoden verran varovasti kutsunut häntä lievästi aistiyliherkäksi. Hänen puheensa on pahasti kehityksestä jäljessä ja toisinaan arki on hankalaa. Arjen olemme oppineet ottamaan hänen ehdoillaan. Tiedämme ettei Olavi kovin paljoa nauti isoista yleisötapahtumista, että kovat äänet sattuvat, että ruoan syöminen on toisinaan hankalaa, että sukkien saumat hankaa, villaa ei saa missään nimessä laittaa iholle jne. Sitten kun hänen aistinsa yli kuormittuvat hän alkaa rauhoitella itseään kulkemalla ympyrää, tai sulkeutumalla meidän syliin keinumaan.

Puheen viivästymisen takia pääsimme foniatrialle puolen vuoden jonotuksen jälkeen. Olavin tavattua psykologi suositteli meille, että tapaisimme myös toimintaterapeutin. Molemmat viettivät Olavin kanssa kahden aikaa ja minä täytin Olavista lappua millaista hänellä on kotona. Lappua täyttäessä vasta tajusin todella, että asiat eivät ole muutenkaan ihan normaalit, muutakin oli kuin pelkkä puheen viivästyminen. Nyt lopulta tapasimme toimintaterapeutin näiden käyntien jälkeen ja hän kertoi mitä epäili, sensorinen integraatio häiriö. Hän antoi sensorisesta integraatiosta monistenipun ja nuo kaksi lausetta olivat siinä ensimmäisinä. Kaikki loksahti paikoilleen, minua itketti. Minua ei itkettänyt siksi, että minua olisi pelottanut, että minua olisi surettanut tämä "diagnoosi". Ei, minua itketti, kun olin helpottunut, minua itketti kun olin huutanut Olaville päivää aikaisemmin sukista joita hän ei halunnut laittaa jalkaan, sanoi että sattuu. Tiesin, että nyt Olavi saisi kaiken mahdollisen avun mitä hän tarvitsisi tulevaisuudessa. Ymmärsin poikaani paremmin, tajusin että ne hänen tunteensa ovat oikeita ja ne ovat olemassa. 

No mitä sensorisen integraation häiriö on? Se on tietynlainen aistiyliherkkyys, aistitiedon käsittely. Olavilla se tarkoittaa sitä, että hän väsyy sosiaalisissa tilanteissa nopeasti, hän ei kestä suuria ihmismääriä ja melua, hänen ihonsa on herkkä, hänen kuulonsa on herkkä, hän on kömpelö eikä hallitse täysin kehoaan, syöminen on vaikeaa jos hän ei tunnista ruokaa jne. Kaikki nämä ovat meille jokapäiväisiä asioita, nyt niistä pystyy puhumaan oikeilla termeillä muillekkin ja saamme Olaville toimintaterapiaa tähän. 

Olen onnellinen tästä käänteestä ja Paronikin varmasti nauttii viikottaisesta terapiasta jonka pian aloitamme. Poikani on leikkisä metkuilija, edelleen kova passuuttamaan ja jääräpäinen. Hänellä on uskomaton pokka ja hän osoittaa hellästi rakkauttaan meitä kohtaan. Hän on edelleen sama meidän pieni Paroni.