24.10.2016

Visit Estonia osa 2.







Hei taas, tässä kun taas tätä omaa aikaa näin yön tunteina niin tehdään tämä toinen osa meidän Viron vierailusta. Osa yksi onkin luettavana tuolla alempana. Eli sain kutsun perheeni kanssa Visit Estonian  vieraaksi Viroon. Matka oli suunniteltu täysin lasten ehdoilla ja heille mieluisiin paikkoihin.

Toisena vierailupäivänä matka jatkui Rakveren linnoituksesta noin 20 minuutin ajomatkan päähän Lontova Seikkailupuistoon. Ja tämä oli kyllä mykistävän hieno paikka, vaikkakin satoi vettä paljon. Olemme Helsingissä käyneet mahtavissa seikkailupuistoissa, mutta tämä oli ihan omaa luokkaansa jo pelkästään puitteiden takia. Ihanan luonnon keskellä ja puiston läpi kulki pieni virta. Uskon, että kesällä tämä paikka on upea. Ratoja on isoille ja pienille, ja sitten vielä hurjapäille erikseen. Mäen päältä voi laskea vaijerilla pitkän matkan joen yli, aina kahvilan pihalle saakka. Ja vielä hurjempia kokemuksia halajava voi polkea polkupyörällä korkeuksissa joen yli. Suosittelen paikkaa lämpimästi meidän lasten ikäisille touhuujille, sekä isommille seikkailijoille.

Yöksi matkasimme Vihulan Kartanoon.





Jälleen en voi muuta kuin suositella, Vihulan kartano oli ihana. Paikassa häilyi menneisyys vahvasti läsnä, vaikkakin se oli hyvin modernisoitu. Meidän huoneet olivat vanhassa pesutuvassa/talossa. Huone oli todella siisti, poreileva kylpyamme ja iso pedit. Mikä siinä onkaan, että hyvien hotellien pedit ovat ihan parhautta. Tyynyt pehmeitä ja isoja, peitoista puhumattakaan. 

Vihulan kartanon alue on 1500 luvulta, jossa on kaksi päärakennusta ja 25 muuta rakennusta. Ympärillä on isot puistoalueet, navetta, oma posti, ravintola, kylpylä jne. Se sijaitesee pohjois Virossa Lahemaan kansallispuiston alueella. 

Itse olisin voinut nukkua missä tahansa Vihulan rakennuksessa, ihaillen katselin esim. navettaan rakennettuja huoneita isoine ikkunoineen. Vihulaa myös edelleen viljellään ja meillekkin tarttui mukaan vihulan hunajaa ja suklaata tulijaisena kotiin.







Viimeisenä aamuna matkasimme itään Kohtlan Kaivosmuseota. Tätä kohdetta minä jännitin eniten etukäteen, koska pojallamme Olavilla on tämä sensorisen integraation häiriö. Mikä tuottaa matkustamiseen kokonaisuudessa pienen jännityksen, milloin hän väsyy, milloin ruoka näyttää epäilyttävälle, pystytäänkö nukkumaan, milloin tulee kovia ääniä jne. Ja koska Olavi ei osaa säädellään tunteitaan, niin kaikki on aina hyvin totaalista. Mutta hallelujaa, sinne se jäbä vaan rohkeasti lähti kohti tunnelia ja piti itse korvistaan kiinni kun tuli kovia ääniä. Ilmassa oli monta tekijää, mikä olisi voinut lamaannuttaa minun pienen pojan täysin, kovat äänet, kypärä  ja vallitseva pimeys. Jopa junamatka 8 km syvyyteen mainarijunalla onnistui hienosti.

Kaivosmuseo oli minulle ehkä mielenkiintoisin kohde. Se edusti jotenkin vanhaa Neuvostoaikaa, ja paikasta löytyi monta venäjänkielistä kylttiä muistuttamasta tästä ajasta. Paikka on myös kuulema ollut aikanaan Virolaisilta suljettu, paitsi työmiehiltä ja naisilta. Kaikki oppaat ovat vanhoja mainareita, mikä tuo paikkaan ihan erityisen lisän. Itse katselin mainarin uurteita kasvoissa, hiukan kyyryyn painutta ryhtiä, lempeitä silmiä ja varmoja otteita kaivoksen syvyyksissä. Mainarin homma oli kovaa, ja siitä maksettiin hyvin. Mutta hyvällä palkalla oli myös kova hinta, työ tapahtui kokonaan maan alla, eikä valoon tultu koko työvuoron aikana, myös eväät syötiin tunneleissa. Ennen koneita mainarin tärkein apuri oli hevonen, joka kuljetti tavaraa ylös tunneleista. Mutta hevoset usein sokeutuivat, vietettyään pimeissä tunneleissa pitkiä aikoja. Tämä kuvastaa mielestäni hyvin työn raakuutta.

Kohtlan kaivoksessa on kaivettu aikoinaan palavaa kiveä, jota vieläkin löytyy kaivoksen pihalta. Aikoinaan Viron sähköntuotannosta 3/4 perustui tähän liuskeeseen ja sen tuottamista aijotaan jatkaa vielä noin 40 vuotta. Kohtlan kaivos suljettiin vuonna 2001 ja museona se aukesi 2015. Museo sijaitsee itäisessä Virossa lähellä Narvaa. Itä Viro on muutenkin mielenkiintoinen matkailukohde, ei niin suosittu kuin länsi, ja idästä voi löytää vielä hyvin autenttisen fiiliksen, suosittelen. 

Matka meni kokonaisuudessa meillä tosi hyvin, paitsi ruokailut. Meidän lapsille syöminen on äärimmäisen vaikeaa, ja vieras kulttuuri ja ruoka tuo siihen vielä oman lisänsä. Mutta opetellaan uusia asioita koko ajan. Me olemme myös matkoilla aika reloja ja lapset saavat valvoa ja vetää sokeriöverit, joten heräämiset tuotti pientä jännitystä, koska aikataulu oli varhainen. Mutta niin vaan melkein ajoissa joka aamu ehdittiin paikalle.

 Iida ja Olavi antoivatkin matkalle arvosanaksi yhdeksän, ja se yksi piste kuulema lähti pois sen takia, että äiti raivosi ruuasta tai siitä ettei sitä syöty. Että näin. 

TÄLLÄ HETKELLÄ VISIT ESTONIAN SIVUILLA PÄÄSEE SUUNNITTELEMAAN OMAN REISSUN PERHEELLE JA VOIT VOITTAA ILMAISEN LOMAN VIROON!!!!

yhteistyössä Visit Estonia



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos <3