7.2.2016

Sensorisen integration häiriö // My son is hyper sensitive to sensory



"Miksi lapsi on valikoiva monissa asioissa. Lapsi suostuu syömään vain tietynlaisia ruokia ja pitämään vain tietynlaisia vaatteita..." Nämä kaksi lausetta luin ensimmäisten minuuttien aikana viime viikolla foniatrian poliklinikalla. Syksyn aikan tehdyistä tutkimuksista oli psykologi ja toimintaterapeutti tehneet yhteenvedon ja he olivat tulleet siihen tulokseen, että Olavilla saattaisi olla sensorisen integraation häiriö.

Pakilan Paroni on herkkä pieni poika, ja olen jo vuoden verran varovasti kutsunut häntä lievästi aistiyliherkäksi. Hänen puheensa on pahasti kehityksestä jäljessä ja toisinaan arki on hankalaa. Arjen olemme oppineet ottamaan hänen ehdoillaan. Tiedämme ettei Olavi kovin paljoa nauti isoista yleisötapahtumista, että kovat äänet sattuvat, että ruoan syöminen on toisinaan hankalaa, että sukkien saumat hankaa, villaa ei saa missään nimessä laittaa iholle jne. Sitten kun hänen aistinsa yli kuormittuvat hän alkaa rauhoitella itseään kulkemalla ympyrää, tai sulkeutumalla meidän syliin keinumaan.

Puheen viivästymisen takia pääsimme foniatrialle puolen vuoden jonotuksen jälkeen. Olavin tavattua psykologi suositteli meille, että tapaisimme myös toimintaterapeutin. Molemmat viettivät Olavin kanssa kahden aikaa ja minä täytin Olavista lappua millaista hänellä on kotona. Lappua täyttäessä vasta tajusin todella, että asiat eivät ole muutenkaan ihan normaalit, muutakin oli kuin pelkkä puheen viivästyminen. Nyt lopulta tapasimme toimintaterapeutin näiden käyntien jälkeen ja hän kertoi mitä epäili, sensorinen integraatio häiriö. Hän antoi sensorisesta integraatiosta monistenipun ja nuo kaksi lausetta olivat siinä ensimmäisinä. Kaikki loksahti paikoilleen, minua itketti. Minua ei itkettänyt siksi, että minua olisi pelottanut, että minua olisi surettanut tämä "diagnoosi". Ei, minua itketti, kun olin helpottunut, minua itketti kun olin huutanut Olaville päivää aikaisemmin sukista joita hän ei halunnut laittaa jalkaan, sanoi että sattuu. Tiesin, että nyt Olavi saisi kaiken mahdollisen avun mitä hän tarvitsisi tulevaisuudessa. Ymmärsin poikaani paremmin, tajusin että ne hänen tunteensa ovat oikeita ja ne ovat olemassa. 

No mitä sensorisen integraation häiriö on? Se on tietynlainen aistiyliherkkyys, aistitiedon käsittely. Olavilla se tarkoittaa sitä, että hän väsyy sosiaalisissa tilanteissa nopeasti, hän ei kestä suuria ihmismääriä ja melua, hänen ihonsa on herkkä, hänen kuulonsa on herkkä, hän on kömpelö eikä hallitse täysin kehoaan, syöminen on vaikeaa jos hän ei tunnista ruokaa jne. Kaikki nämä ovat meille jokapäiväisiä asioita, nyt niistä pystyy puhumaan oikeilla termeillä muillekkin ja saamme Olaville toimintaterapiaa tähän. 

Olen onnellinen tästä käänteestä ja Paronikin varmasti nauttii viikottaisesta terapiasta jonka pian aloitamme. Poikani on leikkisä metkuilija, edelleen kova passuuttamaan ja jääräpäinen. Hänellä on uskomaton pokka ja hän osoittaa hellästi rakkauttaan meitä kohtaan. Hän on edelleen sama meidän pieni Paroni.


8 kommenttia:

  1. Kuulinkin tästä äsken ohi mennen... Hienoa, että tuli jotain tolkkua mietintöihinne. Ystäväni tyttären vuoksi aihe on tuttu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, tämä on ehdottomasti hyvä juttu. Tästä on hyvä jatkaa...

      Poista
  2. Diagnoosi on aina hyvä asia ja auttaa ymmärtämään asioita. Koskettava teksti, joka toi vedet silmiin. Hienoa, että asioilla on nyt nimi.

    VastaaPoista
  3. Helpottaa saada tietää, ymmärtää paremmin miksi metkuilee! Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä elämänlaatu parani tämän myötä merkittävästi.

      Poista
  4. Hei. Its aistiyliherkkänä kiinnitin fb-kuvassakin näkyneisiin pistekuvioisiin tyynyliinoihin huomiota. En tiedä onko huomiosta apua, mutta vastaavat "levottomat" kuosit ovat omassa sängyssäni ehdoton ei. Pelkistetympi auttaa rauhoittumaan mielestäni paremmin. Mikäli sattuisivat häiritsemään pikkumiestä, niin kokonaan eroon ei lempiasioistaan tietenkään tarvitse hankkiutua, ehkäpä voisivat olla vanhempien sängyssä ja lapsella omat levollisemmat kuosit. Toivottavasti et pahastu, oli pakko tulla sanomaan kun heti kuvan kuosista näkiessäni alkoi pyöriä silmissä ja mietin että haluan asian jotenkin ilmaista näin aikuisen herkän ihmisen näkökulmasta - mitä se sitten voi olla pienelle ihmiselle sitä en tiedä.

    Rakkautta! Ja älä huoli pojasta, hänestä kasvaa herkkä ja tunteva aikuinen, sellainen jonka joku ottaa onnellisena elämäänsä. :) <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tietenkään loukkaannu. Ne ovatkin meidän aikuisten sängyn "koristetyynyt". Mutta Olavin on tuo Star Wars lakana. Hän on ainakin tosi tarkka miltä lakana tuntuu. Ei saa olla kova, ja tummat lakanat joissa on paljon väriaineita on ihan ei ei ei.

      Poista

Kiitos <3