27.9.2015

Remppa // Renovation


video

Voi, kääk. Videokuvaa meidän remontista. Laitetaan pihasta sitten erikseen kuvia, sillä se on myös melkoinen työmaa. Meillä kun taitaa asustaa isohko etanayhdyskunta. Etanoiden kannattaa ruveta siirtymään naapurin puolelle, sillä aijon todella päästä niistä eroon, heh.

25.9.2015

Taas yksi purnukka lisää kirpputorilta // From flea market





Mies katsoi vähän kieroon taas, kun tämä kipon kirpparin kassalle raahasin. Mutta eihän tämmöistä 4 euron arabian sokerikkoa voinut jättää ostamatta. Tämä suorastaan taas huusi nimeäni, kun kävelin ohi. Ja aika maltillinen ostelija nykyisin olen, tosin sitä ostelua saattaa hillitä se ettei ole aikaa käydä etsimässä aarteita, eikä ole oikein rahaakaan, kun muutto painaa päälle.

Uuden asunnon remontti alkoi maanantaina ja mieheni siskon mies on sitä ollut tekemässä. Hirmu kiitollisia ollaan kyllä siitä, kun itsellä ei taidot riitä. Mutta huomenna menen lasten kanssa uudelle asunnolle pihaa laittamaan. Siis repimään rikkaruohoja pois ja kääntämään maata ja sitten laitetaan nurmikonsiementä kasvamaan. Yritän muistaa huomenna ottaa kameran mukaan, niin pääsen tännekkin jakamaan asunnon nyt, ennenkö pintaremontti ja meidän tavarat valtaavat sen. 

Hyvää viikonloppua kaikille <3

-----------------------------------------

I found this small old sugar bowl (made by Arabia) from a flea market. It's perfect for our home.

19.9.2015

Rakkaudesta // From love





Olen puhunut täällä blogissa usein luopumisesta. Siitä miten vaikea on luopua lapsesta hänen kasvaessa. Lapsi yksilöityy ja löytää muitakin "heimoja" , kuin perheensä. Mutta tällä kertaa en halua puhua luopumisesta, vaan rakkaudestani tytärtäni kohtaan.

Viimeisen vuoden aikana tyttäreni Iida- Elviira on kavanut hurjasti, ensin eskarissa ja nyt koulussa. Hän on joutunut ottamaan paljon vastuuta ja oppinut uusia asioita, kuten koulumatkan käveleminen yksin. Koulumatkan johon kuuluu yhden Helsingin isoimman tien ylittäminen. Eilen hän meni uimahallissa yksin pukukoppeihin, vaikka häntä jännitti kovasti. Hurjia asioita pienen ihmisen näkökantilta katsottuna. Itselleni äitinä nämä ovat myös olleet kovia paikkoja. Antaa hänelle kasvaa omat siivet ja luottaa siihen että ne kannattelee, että hän osaa.

Tuntuu myös välillä, että tyttäreni on henkisesti koetuksella. Onko hän nyt iso, mutta saako olla myös pieni. Uskomattomia kiukkupurkauksia tulee, hyvin uhmakkaita hetkiä on useita viikossa. Kohteeksi joudumme me kaikkein rakkaimmat, vanhemmat ja pikku veli. Toissa iltana, kun pyysin häntä siivoamaan legot, hän raivostui kovin ja paiskoi niitä ympäriinsä. Otimme yhteen suurella tunteella, molemmat. Enkä ole ylpeä miten välillä itsekkin hermostun, kun en jaksa sitä kiukuttelua. Mutta asiat meillä sovitaan, niin ettei tarvitse mennä nukkumaan mieli pahana. Ja sitten tyttäreni muuttuukin hyvin pieneksi ja kääriytyy kainalooni nyyhkyttämään. Halitaan ja pyydetään anteeksi. Hän haluaa usein muutenkin käpertyä syliin ja olla pieni. Ja välillä hän sanookin, ettei halua olla iso, eikä halua kasvaa isoksi. Ja välillä hän luule olevansa isompi, kuin on ja luulee saavansa tehdä jo mitä vain. Mietinkin mikä ristiriita mahtaa hänen päässään välillä asustaa, miten ollaan jo iso samalla olemalla pieni. 

Tyttäreni myös haluaa edelleen kävellä käsi kädessä, mikä on ihanaa. Kumpa hän haluaisi ottaa kädestäni kiinni aina, mutta taitaapa tulla hetki jolloin hänen kätensä ei hakeudu enää käteeni. Jospa hänen kätensä hakeutuu käteeni jälleen, kun olen vanhus, joka tarvitsee hiukan tukea. Silloin kun minun elämänkaareni lähenee loppua ja ympyrä sulkeutuu. 

Oli hän iso tai pieni, kiukkuinen tai mitä tahansa, hän on minun rakkaani. Minu esikoiseni joka teki minusta äidin. Hän on kasvattanut minua niin paljon, että voisin sanoa olevani hänelle paljon velkaa. Ja nyt koko ajan sitä velkaa hänelle maksan, olemalla läsnä ja olemalla hänelle se äiti jonka hän tarvitsee.

Iidan vaatteet: Vimma




18.9.2015

Pikku sotku, tai vähän enemmän // Some mess








Tämmöisiä kivoja sisustuskuvia tällä kertaa, kyllä on hienosti aseteltuja kokonaisuuksia. 

Tältä meillä näyttää juuri nyt, tai tämä on vain ihan pintaraapaisu, pieni otos vallitsevasta kaaoksesta. Eteinen näyttää sekaiselta basaarialueelta huiveineen, pipoineen, kenkineen, takkeineen jne.  Rappuset ovat täynnä tavaraa, makuuhuoneesta ei voi edes puhua, pyykkivuori on järkyttävä ja vessa ällöttävä. Voisin väittää, että tältä meillä näyttää koska aloittin koulun ja en ole kotona, mutta valehtelisin. Ihan me tässä sotkemisessa onnituttiin aikaisemminkin. Mutta nyt kun sitä vapaa-aikaa on vähemmän ei huvittaisi yhtään siivota, kuluttaa sitä kallista aikaa moiseen.

Ja kohtahan me ruvetaan pakkaamaan tätä kamaa ja muutetaan uuteen kotiin. Sunnuntaina saamme avaimet ja maanantaina alkaa remppa, voi kääk!! Laitan kuvia sitten siitä.

Ja tähän loppuun linkki huippu video. Osui kyllä meikäleiseen, vuorosanatkin oli kuin omasta suusta sylkäisty! Heh.


PS: Huomaa tapettu viherkasvi seinällä. Melko kätevä emäntä, sillä se ei ole suinkaan taloutemme ainut esillä oleva kukan raato.



-----------------------------------

Sometimes it' s like this. Too much school, work and everything, theres no time for cleaning, heh.

14.9.2015

Kirppis kamera // Camera from flea market




 

Löysin Fidan kirpparilta vanhan kameran, samanlaisen kuin minun papalla oli. Tämä ei tosin toimi millään tavalla, kutta kaunis esine se on. Köyhdyin kamerasta 15€.

Pidän kovin vanhoista esineistä, kuten vanhoista kameroista. Haluaisin löytää toimivan vanhan filmijärkkärin. Filmin kehittäminen on kuitenkin sen verran tyyristä hommaa, että kamera ei saisi maksaa juurikaan. Ja etsin myös täydellistä polaroidkameraa. Minulla on yksi polaroidkamera, mutta se on vähän huono. 

Vanhoissa esineissä näkyy ajan kulku ja niiden takana on tuhansia tarinoita.

-------------------------------------------

I found this old Camera from flea market. It doesn't work, but I love it. It's nice decoration.

12.9.2015

Pakollinen nopea Habitare päivitys // Design trade show, the Habitare











Ihan tämmöinen nopea ja lyhyt Habitare päivitys. Muiden blogeista voi sitten lukea tarkemmin mitä messuilla oli tarjolla. Itse halusin enemmänkin relailla, juoda lasillisen skumppaa, ottaa muutaman kuvan, nauttia ystävän seurasta ja tutkia kaikki mitä vain suinkin ehdin.

Messut tarjosi minulle vau reaktioita, pettymyksiä, antoi itse varmuutta tulevissa opinnoissa ja tapasin inokkaita ystävällisiä näytteilleasettajia.  Itse toivoisin messuilla näkeväni enemmän skandinaavista designia ja nuorten suunnittelijoiden töitä.  Kaiken sen Suomi soffan ja kiukaiden keskellä Kannustalon messuoasto oli huikea yllätys. Jotain aivan muuta mitä saatat odottaa, jotain modernia, mustaa ja mielenkiintoista. Ja The Block erikosalue on myös näkemisen arvoinen. Ja meinasimpa kävellä Marimekon osaston ohi, kun luulin tietäväni mitä siellä on. Mutta osaston kukkaseinä sai minut pysähtymään ja kaartamaan osaston sisälle. Osasto oli upea! Ja kiva oli myös nähdä meidän koulun opiskelijoiden töitä. Olipa huikeita, mahdollisuudet ovat kyllä monet.

Messut jatkuvat vielä huomenna ja kyllä sanoisin, että kannattaa mennä!! Opiskelijalippu maksaa muuten vain 6 €!!



8.9.2015

Helsinki Design Week







Helsinki Design Week tuli avattua viime lauantaina Design marketissa. Myyjiä oli enemmän kuin runsaasti paikalla, ja niin myös yleisöä. Minna Parikan pöydällä piti käyttää kyynärpäätä, että pääsi edes katsomaan kenkiä. Ja tietysti joku täti nappasi ne kokoa 40 olevat avokkaat nenäni edestä. Ei sillä, luultavasti en olisi niitä ostanut, mutta en saanut niitä edes käteeni ja sekös hetken harmitti. Minna Parikan pöydältä vyöryin massan mukana sinne minne se kulkeutui ja välillä ihmettelin miten jollakin oli kärsivällityyttä työntää siinä ihmispaineessa tuplarattaita. Saanan ja Ollin pöydän kohdalla tungin itseni eteenpäin vellovasta ihmismassasta sivuun ja jäin tuijottamaan sisustustyynyjä. En osannut heti päättää mitä ostaa, joten heittäydyin jälleen kananaskelilla teputtavan ihmisvirran vietäväksi. Ja tietysti tulin katumapäälle, kun en ostanut sitä tyynyä. Virhe!! Yritäppä velloa siinä ihmismassassa vasta suuntaan. Kädet edellä sukeltaen pääsin kuin pääsinkin takaisin sisustustyynyjen luo. Tyyny kainaloon ja ulos. Huh. Suosittelen jatkossa jos tarjoukset kiinnostaa, eikä pelkää ihmismassaa.

Tästä jatketaan viikon loppuna Habitare messuille. Toivottavasti on hiukan väljempää ja vähemmän kananaskelia.

--------------------------------------------

7.9.2015

Vimmaista syksyä // Vimma from Finland





Viime viikolla postiluukusta tippui mieluinen pussukka, se oli Vimmalta. Ojensin pusukan Olaville joka totesi, minullekko? Ihana! Olavi on vaatteidensa suhteen aika rinkelironkeli ja jännityksellä odotan joka kerta mitä hän ostamistani vaatteista tuumaa. Jäbä kun on yleensä Batman ja suosii mustaa, tai sitten hänen vaatteissaan on oltava joku juju mikä on hänestä hauska. Tämä Vimman syksyn tuleva kuosi on Olavin mielestä hänen vihreä "leobarbi" - paita. Itselle kuosista tulee joku muu mieleen, jokin metsäinen teema. Kuosin nimi onkin "kaarna" ja sen on suunnitellut Maija Louekari. Tärkeintä paidassa oli kuitenkin materiaali ja sen pehmeys. Olavi on hiukan herkkä joillekkin materiaaleille ja jos paita/tuote on ikävän tuntuista iholla, niin se ei mene päälle vaikka siinä olisi maailman hienoin Batman kuva. Tästä syystä myös ostan Olaville vähän reilumipia vaatteita, ettei hän ahdistu. Mutta kyllä, meidän 4 veen  ja mun mielestä tämäkin Vimma-tuote on huikea!!




(Tiesitkö, että Vimman "äiti" Marjut on suunnitellut tuon Marimekon kissamekon, joka Iidalla on näissä kuvissa päällä. )


Tulevana viikonloppuna Vimma osallistuu Helsinki Desing Weekin Little Marketing-tapahtumaan Suvilahden Kattilahallissa. Vimma on luvannut tapahtumassa avata meille kuluttajille mistä Suomalaisen design tuotteen, eli Vimman tuotteen hinta kostuu. Mitä sinä arvostat tuotteessa, onko se hinta, vai onko tuotteen laadulla, ekologisuudella tai valmistusmaalla väliä ja oletko kuluttajana valmis maksamaan näistä asioista hiukan enemmän. Itselle näillä asioilla on merkitystä, vaikka toisinaan tulee sorruttua ketjuliikkeiden halpoihinkin vaatteisiin.


Have you heard about VIMMA ? It's awesome Kid's clothes company in Finland. Please check it out!

1.9.2015

Kun kameran linssi Heurekaan hajosi // Science Center Heureka









Kesäloman viimeinen viikonoppu oli ihanan kuuma ja meillä oli takataskussa liput Tiedekeskus Heurekaan. Heureka oli oiva valinta kuumaan päivään, kun ei jaksanut olla koko päivää ulkona, mutta kuitenkin Heurekan pihalla pääsi nauttimaan myös vedestä ja auringosta.

Ja kuten otsikkokin sen jo kertoo minulla hajosi kameran linssi Heurekassa, joten kuvia otin vähänlaisesti ja niistäkin suurin osa aika utuisia. Siis automaattitarkennus lopetti toimimasta kesken kaiken, eikä manuaalikaan suostunuut tarkentamaan (ihan kuin osaisin sen hyvin, hah). Onko kellään muulla hajonnut Canonista linssi näin? Siis tehdaslinssi. 

Mutta suoraan sanottuna se linssi ei haitannut edes kovinkaan paljon (vähän aikaa v*tutti toki), koska meillä oli oikeasti niin hauskaa. Jotenkin mietin etukäteen, että mitenkähän meidän neljä vuotias Olavi viihtyy, mutta hän piti paikasta todella ja monen tunnin jälkeen hänet piti lahjoa Heurekasta ulos. 

Ensin ei meinattu saada lapsia Heurekaan johtavalta kävelysillalta itse Heurekaan ja sitten heidät tosiaan piti lahjoa sieltä ulos jäätelöllä. Sisällä pienet iivatit säntäili joka paikkaan, että varmasti ehtii nähdä kaiken. Ja niissä suosikkihuoneissa viivyttiin pidempään. Rottakoripallo oli ihan ehdoton suosikki ja ehdittiinkin nippanappa viimeiseen näytökseen. Koripallo pelin jälkeen Iida-Elviira jäi juttelemaan rottien hoitajan kanssa, ja sai hyviä neuvoja ensimäisen lemmikin hommaamiseen. Me vanhemmat huokaisimme helpotuksesta, kun kuulimme ettei rotta oikein sovi pienen tytön lemmikiksi. Muuten ihan kivoja otuksia, mutta se häntä jostain syystä "pelottaa".

En oikein tiedä mitä erityisesti paikasta kertoisin, paitsi pelkkiä kehuja. Henkilökunta oli niin ystävällistä ja auttavaista, ja he valaisivat monessa meitä askarruttaneessa asiassa. Paitsi joo, jos pelkäät korkeitapaikkoja, niin ei kannata lähteä kokeilemaan katorajassa pyörällä ajamista. Minä yritin, istuin jo satulassa ja luovutin. No oli ainakin pikku pojilla hauskaa naureskella minulle, kun  en pystynytkään moiseen suoritukseen.

Menkää Heurekaan ajoissa. Me emme siis menneet kovin ajoissa, ja muutama mielenkiintoinen juttu jäi näkemättä kuten planetaarion näytökset. Kaikesta huolimatta meidän reissu oli ihan huikea. Iida-Elviira antaa kuulema tällekkin lomapuuhalle täydet pisteet. Ja tästä kohti syksyä.

Yhteistyö