25.6.2015

DIY Viirinauha // DIY Ribbon



Tehtiin tyttäreni Iidan kanssa meidän puutarhaan uusi viirinauha, tai minä tein ja hän toimi pomona. Koska kesä antaa edelleen odottaa itseään (ainakin täällä etelässä),  niin kuvasin viirinauhan nyt meidän keittiössä. 

Idean äiti en suinkaan ole minä vaan instagram, mutta kyllä tästä tuli kuitenkin ihan oman näköinen. Iida valitsi kankaiden värit, mutta minä vähän johdattelin tuon mustan sinne väliin. Tämän tekeminen on melko helppoa jos omistaa ompelukoneen. Leikkaa kankaasta näitä palluroita ja ompelee pallurat valmiiksi ja sitten ompelee ne pitkän kanttinauhan väliin kiinni. Kanttinauhaa ostin 4 metriä ja se oli hiukan ylimitoitettu meidän tarpeeseen. Yhteensä tämä viirinauha maksoi noin 12 € + työ. Materiaalit löytyi Eurokankaasta.

--------------------------------------

I made this ribbon with my daughter Iida, or I made it and she was a boss. 
It's easy and cheap to make by yourself.

20.6.2015

Yötön yö // Midsummer night











Hyvää Juhannusta // Have a nice Midsummer Day

"Tulevan puolison voi nähdä juhannusyönä unessa, jos on laittanut tyynynsä alle yhdeksällä heinällä sidotun kukkaseppeleen."

19.6.2015

Muistoja joista en koskaan luovu




Olen miettinyt jo jonkin aikaa, että haluaisin tehdä HAASTEEN esineistä jotka kulkevat mukana läpi elämän. Esineet jotka sisältävät tarinoita tai muistoja ja joista ei luovuta koskaan. Kaikilla niitä ei välttämättä ole ja itsekkin aluksi ajattelin, että onko minulle joku tavara niin rakas. Mutta ei sitä kauaa tarvinnut miettiä, kun niitä tuli mieleen.

Huomasin että ne tärkeimmät esineet olivat olleet aluksi jonkun muun ja ne on annettu minulle uskoen, että osaan arvostaa niitä. Mummon rippiristi jonka hän antoi minulle, kun pääsin ripille. Kummitädiltä saatu rannekoru jonka hän sai, kun muutti pois kotoa, jonka minä sain kun minä muutin pois kotoa. Mummon vanhat räsymatot, toisten isovanhempien hääastioita, ystävältä saatu kivi, ystävältä saatu kirja, valokuvat jne. Huomaan, että minun esineet jotka kulkevat mukanani läpi elämän on esineitä joihin liittyy paljon muistoja ja tarinoita, esineitä jotka ovat olleet tärkeitä ihmisille joita minä rakastan. Toki minä pidän vaikka minun Marimekon astioista ja en varmasti luovu niistä koskaan, mutta ei niihin liity sellaista tunnesidettä, kuin esim. meidän häälahjaksi saatuun astiastoon.

HAASTE:

Esineitä, muistoja ja tarinoita:
Esittele sinulle rakkaita esineitä, joista et luovu koskaan. Jotka kulkevat mukana läpi elämän, joihin saattaa liittyä tarinoita. Jaa tarinat meidän kanssa ja anna haaste eteenpäin blogille jolla uskot olevan muistoja meille lukijoille jaettavana. Itse haastan mukaan: Pesäpuu ja Aamukahvia ja iltateetä blogit, sekä pari Lumo-bloggaajaa: Ram Sam SaaKaaosta ja Kukkamekkoja ja Ollie & co. blogit.

Minä valitsin tähän kaksi erilaista muistoa ja esineitä.

1. ISÄN VINYYLIT

Kun olin pieni kuunneltiin isän vinyylilevyjä ja hypisteltiin niitä. Niistä tuli juuri oikeanlainen ääni ja pieni rohina. Sitten ne levyt syrjäytti ensin kasetit ja sitten cd-levyt. Mutta aina aika-ajoin kaivoin niitä kaapista ja ihailin vain niiden kansia. Kun olin noin 20 vuotias isä antoi minulle joululahjaksi oman vinyylisoittimen ja hänen vanhat levyt. Soitin viritettiin jo heti jouluaattona ja sitten me isän kanssa kuunneltiin hänen nuoruuttaan yöhön saakka. Nyt levyt ja soitin ovat nyt minulla Helsingissä ja kuuntelen niitä omien lasteni kanssa ja kerron niistä tarinoita heille. Muutama vuosi sitten vinyylilevyt syrjäytti CD-levyt ja ne on tullut meille jäädäkseen.



2. Mummon aarteet ja muistot:

Isäni äiti on minulle todella rakas ja olen saanut häneltä paljon muistoja ja rakkautta kuljetettavaksi mukanani läpi elämän. Hän on myös jakanut minulle kannettavaksi hänen omia muistojaan, tässä yksi suurimmista, rakkaus. Rakkaus minun pappaani Erkkoon, heidän yhteinen rakkautensa. Isovanhempieni taustat olivat hyvin erilaiset, toinen tilallinen ja toinen torpparin tytär. Niimpä heidän liittoaan vastustettiin viimeiseen asti, jopa niin paljon että siitä kirjoitettiin paikallislehteen värssy. Mummon perheelle ei lehteä tullut, mutta hän sai värssyn talteen naapurin lehdestä. Lehtileikeen hän antoi minulle jo vuosia sitten, kun kyselin miten hän ja pappani oikein rakastuivat. 
Toinen kuvassa oleva esine on minun pappani mummolle antama koru. Koru jonka pappa toi Viipurista, kun hän ensimmäisen kerran sodan jälkeen kävi Laatokalla katsomassa maisemia missä hän sodassa joutui taistelemaan. Matkalla hän osti tämän kellokorun mummolleni, muistoksi naiselle joka on ollut hänen ankkurinsa vaikeina aikoina. 

Nämä esineet kulkevat minulla mukana ja joku päivä toivottavasti annan ne minun lapsilleni tai heidän lapsilleen. 


18.6.2015

Kirpputori löytöjä // Flea market findings





Taas kännykkäkuvia, mutta ei voi mitään näin se on välillä helpompaa. Ostin lapsille hetki sitten vanhat polkupyörät tori.fi:stä. Meni hermon noihin niiden uusin pyöriin, kun niissä oli aina jotakin vialla. Jotenkin tuntuu, että nykyisin tehdään kaikki kestämään vain hetken, kun ennen tavarat tehtiin kestämään ikuisesti. Tällä ajatuksella lähdin etsimään lapsille fillareita. Iidalle löysin vanhan 60 - 70 luvun norjalaisen fillarin, mikä on valmistettu Lillehammerissa. Ihan huippu pyörä, ja Iidasta sillä on helppo ajaa. Iidan pyörä maksoi 30 €. 

Olaville ostin 80 - luvun Tunturi BMX-pyörän mikä on vielä liian iso, mutta 15 € hinnalla sen raaski ostaa odottamaan hetkeksi.

Iidan vaatteet:

Ruskea neule: Vekarakirppis 5 €, Name It Limited Edition
Kukka leggarit: Vakarakirppis 1,50 €
Löysät farkut valkoisilla sydämillä: Vekarakirppis, 1,50 € Hennes & Mauritz

----------------------------------------------

I find these bicycles and Iidas clothes from flea market.

17.6.2015

Viime lauantai kännykkäkuvin // Last Saturday













Vietin viime viikon lauantain ystävien. Tehtiin mielettömän hyvä brunssi ja iltapäivällä tie vei Sideways - festareille. Oli ihana päivä.

16.6.2015

Lumojen grillikausi avattu




 






 Viime sunnuntaina vesisateessa lähdin tyttäreni Iitun kanssa ottamaan paikallisliikenteen haltuun. Sillä matkasimme julkisilla meiltä Valllilasta Vantaa perukoille Lumojen Annan luokse. Kun vesisateessa matkaa ratikalla, junalla, bussilla ja kävellen, tulee väkisin haaveiltua omasta autosta. Mutta perillä meille oven avasi hymyilevä nainen (Anna) jota en ollut ennen tavannut, kuten en ollut tavannut aikaisemmin yhtään muutakaan Lumo-blogien bloggaria. Nämä on aina niitä jännittäviä tilanteita, mennä tuntemattomaan paikkaan ja tavata uusia ihmisiä. Mutta Anna oli järjestänyt meille ihanan tapaamisen, ja vaikka kaikki eivät päässeetkään paikalle oli meillä mukava iltapäivä. 

Atria tarjosi meille syötävää ja Raikastamo juotavaa ja Anna oli loihtinut jälkiruokaa. Vesisateesta huolimatta grillikausi saatiin korkattua. Ruoka oli hyvää ja seurama mainiota, ja kun vielä kotiin viemiseksi sai kassillisen yhteistyökumppaneiden tuotteita, niin ei vesisade paljon haitannut.

Yhteistyössä:



11.6.2015

Helppo turbaani // Easy turban




Tuli tehtyä kaksi todella helppoa turbaania, että pitää jakaa ohje tännekin. Kuvassa olevan mustan turbaanin tein mieheni vanhan paidan helmasta. Eli tarvitset vain pitkulanmallisen trikookangaspalan, johon keskelle tehdään perussolmu ja sitten päät ommellaan yhteen. Tadaa, turbaanipanta on valmis. Tämä on pelastus otsahiuksien kasvatusprojektissa.

-----------------------------------------------

Easy turban:

It's easy to make a turban from elongated piece of a tricot. Make a knot in the middle
and then just sew the heads together and it's ready.


9.6.2015

MAKIA vyölaukku // MAKIA's fanny pack




Ei pidä koskaan sanoa ei koskaan. Sillä täällä on yli kahdenkymmenen vuoden jälkeen jälleen tyytyväinen vyölaukun omistaja. Mieheni tästä vyölaukusta ehti jo kovasti kuittailla, mutta mielestäni se on hieno. Vyölaukku on MAKIA CLOTHING - merkkinen ja ostin sen JC:stä hintaan 19,90 €. (Tämä ei ollut mikään yhteistyöhomma, vaan pelkkää kuluttajan tyytyväisyyttä Makian vyölaukkuun ja erityisesti sen hintaan.)

Lapsuudestani tutut muotivillitykset tekevät uutta tuloaan ja olen vannonut etten enää koskaan aijo sortua moneenkaan niistä, mutta vannomatta paras. Tämä tyytyväinen vyölaukun omistaja aikoo kuitenkin vältellä olkatoppauksia ja trumpettihousuja.

--------------------------------------

Never say never, I have new funny pack after 20 years.

6.6.2015

Muutama kuva keittiöstä ja mietteitä // Couple of pictures from my kitchen








Täällä on vietetty hiukan hiljaiseloa. Energia ei ole riittänyt blogiin asti, kun se on hädin tuskin riittänyt perheelleni. Kotityötkin on seisonut pari viikkoa kokonaan, pyykivuori on järkyttävän kokoinen muusta puhumattakaan. Ihana mieheni oli kuitenkin tänään siivonnut vähän ja tiskannut,  kun olin töissä. Hänkin on kuitenkin joutunut venymään pari viikkoa minun takia. Nämä blogin kuvatkin on otettu jo pari viikkoa sitten ja ei liity tähän pohdintaan millään tavalla.

Jaa, että mitä on tapahtunut. En tiedä uskallanko kertoa, kun tuntuu että jos kerron koko maailmalle mitä olen tehnyt viime viikot niin epäonnistun. Toisaalta instassa sen jo paljastin. Voi kääk. En ole kertonut oikeastaan kenellekkään, että hain Aalto yliopistoon Taiteiden ja suunnittelun korkeakouluun. Tein ennakkotehtävät ja vein ne paikan päälle suoraan. Katselin, kun opiskelijat rakensivat aulaan näyttelyä. Suljin silmäni ja kuvittelin itseni sinne, ojensin kuoren jollekkin naiselle ja poistuin paikalta. Toukokuussa tuli kutsu pääsykokeissiin joista jo olin todella onnellinen. Viime viikon sitten vietin päässykokeissa. Maanantaina ja tiistaina oli pääsykokeiden toinen osa, josta tehtiin karsinta ja keskiviikko aamuna pääsykokeissa jatkoi enää 37 ihmistä. Nimeni löytyi jatkavien listassa, itkin onnesta, koska pelkäsin epäonnistuneeni. Nyt ovat pääsykokeet takana kokonaan ja jälleen on se tunne, että epäonnistuin. En niinkään tehtävissä, mutta haastattelussa höpötin jotakin omituista ja olin kuin pikku tyttö. En saanut kerrottua itsestäni mitään tärkeää, millä voisi olla merkitystä. No, nyt odotellaan vastausta kuukauden verran. Katsotaan tuleeko postissa ohut vai paksu kirje. Ja miten kestän jos se on ohut kirje, ilmoitus hylkäämisestä. Tiedän, että saan olla itseeni tyytyväinen, kun pääsin kolmanteen vaiheeseen asti. Mutta jotenkin se ei lohduta jos en pääse kouluun.  Ja olen jo tuosta viikosta aivan puhki, jännittäminen otti koville, mutta olen tyytyväinen lähes kaikkiin tehtäviin jotka tein viikon aikana. Ja osa tietysti harmittaa, kun menin katsomaan mitä upeita luomuksia muut olivat tehneet. Paljon taitavia ihania ihmisiä oli pääsykokeissa mukana, ja toivon heille kaikille menetystä mitä he ikinä päätyvätkään tekemään. Ainakin tämä oli hieno kokemus.

Ai mitäkö hain opiskelemaan? Minulla oli kaksi vaihtoehtoa ylitse muiden, muotoilu ja sisustusarkkitehtuuri. Arvaatko kumpaan päädyin lopulta.

-------------------------------------

Here is some pictures from our kitchen.