30.5.2015

Merirosvosynttärit // Pirate birthday party




 




Ihana KUTIKUTI Miia otti meidän lasten kaverisynttäreillä huikeita kuvia. Synttärit pykättiin kohtuu nopeasti pystyyn, kun on tässä ollut vesirokkoa, noroa, pääsykokeita, koulua, töitä, päätösjuhlia ym. Mutta niin vain sain yhdessä yössä juhlat kasaan ja ne onnistui oikein kivasti (vaikka hiukan meinasi yöllä usko loppua touhutessa ja asuja ommellessa).  Juhlat järjestettiin leikkipuisto Arabiassa ja kyllä oli taas kannattava sijoitus tuo tilan vuokraaminen. Säästyi hermot ja lapsilla oli tilaa juosta ja leikkiä. 

Kävin keväällä Iidan kanssa katsomassa kaupunginteatterissa Peppi-näytelmän ja näytelmän merirosvot olivat niin huikeita, että ne innoittivat meidät synttäriteemassakin. Juhlat oli naamiaiset ja lapset saivat pukeutua jos halusivat ja ei ollut pakko pukeutua merirosvoksi. Synttärit oli täynnä aivan ihania lapsia ja meidän lapsista juhlat onnistuivat hyvin. Toivottavasti saivat ihania muistoja taas kannettavaksi mukanaan.

Kuvat on siis ottanut Miia ja hänen blogissaan KUTIKUTI on myös juttua meidän synttäreistä ja muutama kuva lisää.

------------------------------

We did have a pirate birthday parties last weekend. 

Pictures: Miia KUTIKUTI

28.5.2015

Muutama sananen lastenvaatteista // Some talk about kids clothes






 Me ollaan varmaan todella myöhässä, kun lapsille ei ole liiemmin hommattu kesävaatteita. Ja yritän olla ostamatta lapsille liikaa vaatteita, ja tyytyä vähempään (ainakin yritän). Ja viimeinen vaateoksennus tuli, kun mieheni kertoi katsoneensa H&M dokkarin. Ja itsekkin sitä sitten kurkistelin. Dokkari ei tavallaan kertonut mitään uutta tai yllättävää, mutta yllätti silti. Lapselle saa paidan alle viidellä eurolla, melko halpaa eikö totta ja aika kivan näköisiä. No ok, vähän se saattaa kiertää ekan pesun jälkeen ja värit kuluu, mutta viiden euron paidaksi oikein hyvä. Paidan valmistaneen ihmisen kuukausipalkka on muuten saman verran, alle viisi euroa. Töitä tehdään aamu varhaisesta yöhön asti, päivän aikana syödään jos ehditään ja ihmisiä saattaakin pyörtyillä työaikana. Dokkarissa työntekijöiden oloja verrattiin orjuuteen. No tämähän ei pitäisi olla kenellekkään uutta tietoa, onhan tästä puhuttu jo vuosia. Silti sitä itsekkin tulee käveltyä toisinaan Henkka Maukan ovista sisään ja ostettua vaatteita, ja olisi tekopyhää sanoa etten tee enään niin, mutta vähenevissä määrin.

Samalla kun suomesta teollisuus valuu ulkomaille halvempiin maihin, on kotimainen lastenvaatebisnes tehnyt hiljaista nousua. Ihmiset haluavat ekologisia ja kestävän kulutuksen omaavia vaatteita.  Ja tässä kohtaa minä nostan myös käteni ylös, sillä niin haluan minäkin. Joskus tekisi mieli tokaista ihmiselle joka päivittelee kuinka ihania, mutta kalliita vaatteita meidän lapsilla on, että no niin on, aivan mahtavaa. Sen vaatteen valmistanut ihminen on saanut ihan oikeaa palkkaa, niiden valmistaminen ei ole myrkyttänyt ympäristöä ja eikä vaatteessa ole myrkkyjä. Mutta tuo teidän Henkka Maukan mekko riistää ihmisiä ja ympäristöä. No en tietenkään sano, kun on meidänkin kaapissa niitä Henkka Maukan vaatteita. Toki ihmiset ostaa kalliita merkivaatteita myös statuksen takia ja muiden pinnallisten asioiden takia. On minustakin ihanaa, kun se vaate on kivan näköinen ja niitä ei ole ihan kaikilla hiekkalaatikolla. Mutta kyllä on myös kivaa, kun se vaate kestää kulutusta eikä näytä parin pesun jälkeen kymmenen vuotta vanhalta. Mutta ei hinta tietenkään aina tarkoita laatua. Ja meille todellakin kelpaa kierrätetyt vaatteet, nykyisin ei vaan oikein tahdo noille isommille lapsille löytyä hyviä vaatteita kirppareilta.

Tämmöistä pohdintaa tänään. Blogissa on vähän hiljaista, kun elämä on muutaman viikon melko kiireistä!

-----------------------------
Clothes are from flea market and boutiques called PIKKUOTUS and PIENI IHMINEN

Labes are:
Tank top // PAPU
Shorts // BEAU LOVES
T-Shirt // Marimekko
Pants // MINI RODINI

19.5.2015

Lisää vihreää // More green






Oma olohuone alkaa muistuttamaan lapsuuden mummolaa. Mummolla oli kymmeniä viherkasveja olohuoneen ikkunoiden alla, pienenä se tuntui ihan viidakolle. Haluan täyttää myös oman olohuoneen viherkasveilla ja sitten hengitellä niiden puhdistamaa ilmaa. Ihanaa, jos joskus olisi iso makuuhuone jossa ei tarvitsisi säilytellä nurkissa mitään turhaa. Laittaisin tähän unelmien makuuhuoneeseen jotkut ihanat puut kasvamaan sängyn molemmille puolille. Se olisi sellainen seesteinen tila missä mikään ei häiritsisi uniakaan. Noh, ainahan sitä saa haaveilla, mutta ei sitä koskaan tiedä, joskus haaveet saattaa toteutua.

Joka tapauksessa tänään lähti ohikulkumatkalla kukkakaupasta pari tuommoista pyöreää kasvia mukaan, nimethän olen jo tyystin unohtanut. Kertonee jotakin minun horttonomin taidoistani. Mutta silti vaikka kasveja toisinaan (lue usein) kuolee käsissäni, en lannistu. Lisää vihreää on tulossa.

Viimeisessä kuvassa on minun pitkään etsimäni kirpputori löytö, rottinkinen kukkateline. Löysin noita telineitä kerralla kaksi, joista toinen on keittiön seinällä ja se onkin vilahtanut instagramissa. Telineillä oli yhteensä hintaa hurjat 1,50 €, en siis köyhtynyt paljon tästä löydöstä.

16.5.2015

Telttailua vesirokossa // We have a Chicken pox




Meille rantautui tänään aamuyöllä ensimmäinen rokko, vesirokko. Eilen saatiin viesti, että Olavin yhdellä parhaimmalla ystävällä päiväkodista on myös vesirokko. Ja tänään kuulin, että nämä jäbät eivät ole suinkaan ainoat vesirokkoa sairastavat meidän päiväkodista. Ja ihan hyvä vaan, että vesirokko nyt vihdoinkin tuli. Aikataulu rokolle on tietysti lähes pahin mahdollinen, mutta näinhän nämä yleensä menee. 

Olavi on itse hiukan hämmentynyt näppylöistä, mutta aika reipas. Tosin päiväunet oli reippaat viisi tuntia ja telkkua on katseltu paljon. Lisäksi meillä on nyt viikonloppuna Vallilan pihakirppikset,  johon oli myytävät katsottu jo valmiiksi. Hetki arvottiin mitä tehdään, mutta onneksi ne kamat oli helppo vain nostaa omalle pihalle myyntiin. Joten me muut  uskaltauduimme ulos kirppistelemään ja samalla Olavi nukkui sisällä olohuoneessa. 

Telttailevan potilaan oloa on helpotettu antihistamiinilla, kylvyllä ja sinkkivoiteella. Onko jollakin  joku muu erittäin hyvin toimiva "kikka" kutinaan? Iida on aikoinaan saanut rokotustutkimuksessa rokotteen vesirokkoa vastaan, joten hän tästä nyt toistaiseksi säästynee. 

Ps: Ensin kipsi, sitten noro ja nyt tämä, huh. Jospa nämä olisi nyt tältä keväältä tässä. Ainahan sitä saa toivoa.

-------------------------------------------------------

My baby boy have a chicken pox. He's fine, but all those pimples confuses him.


12.5.2015

Puutarha ilta-auringossa // Garden in the Evening




Ihanaa, kun puutarha alkaa vihertää ja kesä tekee tuloaan. Rakastan kukkien ja puutarhan laittoa, vaikken siitä mitään ymmärräkkään. Ja eikä meillä ole mikään suuren suuri puutarha, mutta kyllä siinä pystyy pientä kaupunkiviljelyä hyvin harrastamaan.

Eilen tehtiin viimeiset esi-istutukset ja nyt vain odotellaan lämpöisempiä öitä, että uskaltaa taimet siirtää ulos istutuslaatikkoon ja ruukkuihin. Tällä kertaa meidän "kasvimaahan" on tulossa kesäkurpitsaa, kurkkua, perunaa, hernettä ja mansikkaa. Taimitarhalta ajattelin vielä hakea tomaattia ja chiliä. Ja torilta kukkia, paljon vihreää ja ihania "mummokukkia".

------------------------------------------

Here is couple of pictures from our garden in the evening.



8.5.2015

Äitienpäivä tulee oletko valmis? // Mother's Day




Äitienpäivästä alkoi valua vihjeitä jo pari viikkoa sitten. Esikoinen antoi vihjeitä millaista lahjaa hän tekee päiväkodissa ja kuopuskin osallistui keskusteluun kertomalla jotakin mitä en ymmärtänyt. Muistan itsekkin, kun pienenä väännettiin jotakin patalappua viikko tolkulla koulussa äidille lahjaksi. Sitten äiti sinnikkäästi piti sitä esillä keittiössä. Viimeksi vanhemmillani käydessä kaapista löytyi joku epämääräinen huovasta käsin ommeltu pötkö, se oli kuulema pikku veljeni äitienpäivälahja, huopamato. Repesin.

Lasten tekemät lahjat ovat tärkeitä ja rakkaita, mutta saako rehellisesti sanoa, että joskus ne on aika hassuja, jopa vähän rumia. Ja sitten rakkaudesta niitä pitää esillä joskus liiankin sinnikkäästi. Mutta kuten sanottu, ne on tärkeitä ja se hetki kun lapsi innoissaan antaa lahjan on hyvin liikuttava.

Ja kun lapset ovat sen ikäisiä, että ovat päiväkodissa tai koulussa juhlitaan äitienpäivää jo perjantaina. Ja niin meidänkin lasten päiväkodissa tänään juhlittiin. Molemmat lapset antoivat innoissaan minulle lahjat ja kertoivat mitä olivat tehneet. Olen onnellinen uuden korurasian omistaja, sekä puutarhaani sain uuden kukkasen kasvamaan. Mutta huikein oli Olavin kortti. Olavi jonka puhe on viivästynyt eikä juuri juttele selvitti minulle kovasti mitä oli piirtänyt.

Ja kyllä oli naurussa ja onnenitkussa pitelemistä päiväkodilla. Olavi oli tehnyt korttiin minun kuvan. Minulla oli pinkki tukka ja kädessä minulla oli ase ja toisessa kädessä rahaa. Jaloissa minulla oli rakettikengät ja istuin Pacmansohvalla. Kortin toisella puolella luki "äiti on auringonkukka". Huikeeta, vaikka hiukan ihmettelin asetta, rahaa ja Pacmansohvaa, rakettikegäthän taas mielestäni pitäisi kuulua joka äidin varusteisiin. Gangsteriäiti toivottaa:

Hyvää tulevaa äitienpäivää kaikille äideille!

-----------------------------

I already got my Mother's Day presents:a flower and a jewel box. 
Happy Mothers Day to all mothers!


6.5.2015

Lumoblogit ja mie




Klo on 01.02 ja katselemme mieheni kanssa Breaking Bad sarjaa netfixistä, viimeiset jaksot menossa ja kylläpä on ahdistavia. Samalla mietin mitä kirjoittaisin tänne blogiin minusta ja Lumoblogeista

Minua on aikaisemminkin pyydetty mukaan blogiportaaliin, mutta se vaihtoehto bloggaamisessa on tuntunut ahdistavalle. Mainokset blogeissa myös ahdistaa, en tiedä miksi, mutta koskaan ei pidä sanoa ei koskaan. Ja ei sillä etteikö  raha olisi tarpeeseen, mutta jotenkin olen halunnut pitää kiinni minun näköisestä blogista. En todellakaan jaa blogissani kovin henkilökohtaisia asioitani, mutta silti sen olemus on minulle tärkeä. 

No miksi nyt, miksi Lumoblogit. Lumoissa minä saan olla minä. Kun minua pyydettiin Lumoihin mukaan, olin tietysti kovin epäilevä. Mutta vau, Lumo on yhteisö jota tehdään talkoovoimin, toinen toisiamme auttaen. Lumoissa saan olla itsenäinen blogi, saan tehdä kuten tähänkin asti olen tehnyt, ja silti kuulua tähän hienoon joukkoon josta on varmasti minulle hyötyä. Puhumattakaan kaikista uusista ihmisistä joihin saan tutustua.

Minä,
Olen 36 vuotias kahden ihanan lapsen äiti, vaimo ja viiden lapsen kummitäti. Soitan kitaraa ja haluan perustaa aina huppelissa lisää bändejä. Joogaan jos jaksan ja muistan. Opiskelen visuaalista markkinointia ja nautin vapaudesta irtisanoutumiseni jälkeen. En todellakaan tiedä mitä teen tulevaisuudessa ja kyllä, se ahdistaa hetkittäin. Minulta on selkä leikattu kaksi kertaa ja poikani Olavi on lyönyt minulta etuhampaat rikki, joita korjataan parhaillaan jos pystytään. Olen laihduttanut ainakin kolme vuotta ja silti painoa on tullut pari kiloa lisää, ja toisaalta se ei haittaa. Olen koukuttanut itseni tatuointeihin kolmekymppisenä ja haluaisin näyttää mummona vanhan ajan tatuoidulta sirkusnaiselta. Olen haaveilija ja uskon moniin yliluonnollisiin asioihin. Olen kova murehtimaan, mutta osaan myös elää hetkessä. Ja nyt tässä hetkessä minun on mentävä nukkumaan. Minun nimeni on Piia, tervetuloa blogiini ja nyt sanon hyvää yötä.

Ps: Käykää ihmeessä kurkkimassa Lumoblogit-sivua, jos vaikka löytyisi joku ihana uusi blogi jota seurata. 



3.5.2015

A - kirjain valaisin // A letter light




Keittiön nurkassa, vähän piilossa ja käyttämättömänä on ollut tämä A-valaisin jo muutaman vuoden. Keittiössä esineet vaihtoi paikkoja ja tämä ei mahtunut enää sinne "säilöttäväksi". Muutaman mutkan ja kirppiskassin kautta se päätyi kuitenkin meidän olohuoneen seinälle. Olin ripustamassa seinälle uutta taulua ja hakkasin sinne naulan ja hups vaan se taulu ei todellakaan sopinut siihen. Sitten muistui tämä valaisin ja kappas vaan se pysyy paikoillaan yhdellä vaivaisella naulalla. Ihan jees, siinä saa olla toistaiseksi.

Mutta miksi ihmeessä A-kirjain, eikä vaikka P niinkuin Piia. No A-kirjain löytyy meidän perheen jokaisen jäsenen etunimestä. 

----------------------------------------------

This A-letter light that used to be in our kitchen found it's place from our living room's wall. But why A? Because you can find letter A from everybody's first name in my family. 

1.5.2015

Gluteenittomat munkit // Gluten free doughnut




Tehtiin lasten kanssa eilen Vapuksi munkkeja. Tarkoitus oli aluksi tehdä kaksi munkkitaikinaa, mutta laiskuus iski ja teimmekin vain nämä gluteenittomat munkit. Ohje tuli vastaan Hannan Soppa ruokablogissa. Koska olimme tekemässä perinteisiä makeita munkkeja Hanna ehdotti, että lisäisimme hänen reseptiinsä hiukan enemmän sokeria. Tuolta linkistä löytyy Hannan alkuperäinen resepti ja tässä tulee resepti jolla me teimme meidän munkit. Voin kertoa, että hyviä oli. En todellakaan huomannut eroa normi munkeista. 

Gluteenittomat munkit:

2,5 dl maitoa
0,5 rkl suolaa
1 dl sokeria
1 tl kardemummaa
15 g hiivaa
1 muna
60 g voita
5-6 dl vaaleita gluteenittomia jauhoja

Sekoita hiiva, suola, sokeri, kardemumma ja kanamuna käden lämpöiseen maitoon. Lisää jauhot ja voi vaivaten. Jätä taikina kohoamaan noin puoleksi tunniksi.

Tee taikinasta palloja ja pallojen keskenlle sormilla reikiä. Aseta rinkulat alustalle ja anna rinkuloiden kohota jäleen noin puoli tuntia. 

Paista munkit molemmin puolin öljyssä ja sokeroi ne hieman jäähtyneinä.

HYVÄÄ VAPPUA!!