19.9.2015

Rakkaudesta // From love





Olen puhunut täällä blogissa usein luopumisesta. Siitä miten vaikea on luopua lapsesta hänen kasvaessa. Lapsi yksilöityy ja löytää muitakin "heimoja" , kuin perheensä. Mutta tällä kertaa en halua puhua luopumisesta, vaan rakkaudestani tytärtäni kohtaan.

Viimeisen vuoden aikana tyttäreni Iida- Elviira on kavanut hurjasti, ensin eskarissa ja nyt koulussa. Hän on joutunut ottamaan paljon vastuuta ja oppinut uusia asioita, kuten koulumatkan käveleminen yksin. Koulumatkan johon kuuluu yhden Helsingin isoimman tien ylittäminen. Eilen hän meni uimahallissa yksin pukukoppeihin, vaikka häntä jännitti kovasti. Hurjia asioita pienen ihmisen näkökantilta katsottuna. Itselleni äitinä nämä ovat myös olleet kovia paikkoja. Antaa hänelle kasvaa omat siivet ja luottaa siihen että ne kannattelee, että hän osaa.

Tuntuu myös välillä, että tyttäreni on henkisesti koetuksella. Onko hän nyt iso, mutta saako olla myös pieni. Uskomattomia kiukkupurkauksia tulee, hyvin uhmakkaita hetkiä on useita viikossa. Kohteeksi joudumme me kaikkein rakkaimmat, vanhemmat ja pikku veli. Toissa iltana, kun pyysin häntä siivoamaan legot, hän raivostui kovin ja paiskoi niitä ympäriinsä. Otimme yhteen suurella tunteella, molemmat. Enkä ole ylpeä miten välillä itsekkin hermostun, kun en jaksa sitä kiukuttelua. Mutta asiat meillä sovitaan, niin ettei tarvitse mennä nukkumaan mieli pahana. Ja sitten tyttäreni muuttuukin hyvin pieneksi ja kääriytyy kainalooni nyyhkyttämään. Halitaan ja pyydetään anteeksi. Hän haluaa usein muutenkin käpertyä syliin ja olla pieni. Ja välillä hän sanookin, ettei halua olla iso, eikä halua kasvaa isoksi. Ja välillä hän luule olevansa isompi, kuin on ja luulee saavansa tehdä jo mitä vain. Mietinkin mikä ristiriita mahtaa hänen päässään välillä asustaa, miten ollaan jo iso samalla olemalla pieni. 

Tyttäreni myös haluaa edelleen kävellä käsi kädessä, mikä on ihanaa. Kumpa hän haluaisi ottaa kädestäni kiinni aina, mutta taitaapa tulla hetki jolloin hänen kätensä ei hakeudu enää käteeni. Jospa hänen kätensä hakeutuu käteeni jälleen, kun olen vanhus, joka tarvitsee hiukan tukea. Silloin kun minun elämänkaareni lähenee loppua ja ympyrä sulkeutuu. 

Oli hän iso tai pieni, kiukkuinen tai mitä tahansa, hän on minun rakkaani. Minu esikoiseni joka teki minusta äidin. Hän on kasvattanut minua niin paljon, että voisin sanoa olevani hänelle paljon velkaa. Ja nyt koko ajan sitä velkaa hänelle maksan, olemalla läsnä ja olemalla hänelle se äiti jonka hän tarvitsee.

Iidan vaatteet: Vimma




14 kommenttia:

  1. Ihana kirjoitus. Kyynel vierähti.

    VastaaPoista
  2. Ihana kirjoitus minunkin mielestäni. Aika menee nopeaa - liian nopeaa. Minusta pienillä on tärkeää antaa sitä omaa vastuuta (juurikin iän suomissa turvallisissa rajoissa). He oppivat luottamaan itseensä ja samalla saavat rauhassa kasvaa isoksi ja olla myös rauhassa pieniä. . . ! Syliin ei ole koskaan liian vanha. Maailma muuttuu vauhdilla ja meno sen mukaan. Mikään ei korvaa rakastavia ihmisiä lähellä. Siinä on hyvä niitä rajoja kokeilla. iloa syksyysi :)

    VastaaPoista
  3. Tuttua tekstiä, samoja ajatuksia myös tällä ekalla olevan esikoisen äidillä. Äidin pitäisi uskaltaa ja malttaa päästää jo vähän irti, ja tottua, ettei äitiä ihan kaikkeen enää tarvita. Onneksi on niitäkin hetkiä, jolloin saa ottaa syliin ja viereen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin pitää, välillä tuntuu että itse ei aina ole valmis, kun lapsi jo on. Ja sitten hänen irtaantumisensa muka pääsee yllättämään :)

      Poista
  4. 'Jospa hänen kätensä hakeutuu käteeni jälleen, kun olen vanhus, joka tarvitsee hiukan tukea. Silloin kun minun elämänkaareni lähenee loppua ja ympyrä sulkeutuu.'
    Tämä pitää paikkaansa. Niin se menee. Tänään pidin oman isäni kädestä kiinni, kun en muutakaan osannut lohdutukseksi tehdä. Yhteistä aikaa ei ole enää kauaa ja sitä on vaikea hyväksyä ja käsittää..

    VastaaPoista
  5. Ihana teksti. Voin samaistua jo, vaikka ainokaiseni on vasta 1 v 8 kk.<3

    VastaaPoista
  6. Aivan ihana teksti <3 ja niin totta.

    VastaaPoista
  7. Aivan ihana teksti <3 ja niin totta.

    VastaaPoista
  8. Aivan ihana teksti <3 ja niin totta.

    VastaaPoista

Kiitos <3