9.8.2015

Kasvukipuja // Growing pains




Kuten olen ennenkin sanonut, he ovat niin kovin lyhyen aikaa meidän. On osattava päästää lapset pala kerrallaan omilleen, vaikka jokainen pala tuntuu lohduttomalta, luopumisen tuskaa. 

Meidän perheen syksyssä tapahtuu suuria muutoksia. Huomenna minä menen kouluun ja se jännittää minua kovasti. Kaikki uusi jännittää, miten minä selviän tästä muutoksesta, vaikka se onkin ollut suuri haaveeni. Jännitän ihan pieniä asioitakin: miten löydän huomenna luokkaan tai höpötänkö minä paniikissa jotain ihan omituista jne. Sitten kun tähän alan tottua, niin keskiviikkona minun esikoiseni aloittaa koulun. Minun pieni ihmeeni, vastahan me sinut paniikissa toimme laitokselta kotiin. Jännitin niin kovasti miten selviän kanssasi, etten nukkunut kunnolla viikoihin, mutta selvisin. Sain pidettyä sinut hengissä ja kasvoimme yhdessä, sinä kokoa ja minä ihmisenä. Opetit minulle paljon ja opetat edelleen. Tämä on ollut elämäni suurin matka ja onneksi meillä on vielä aikaa kulkea sitä yhdessä, minun pieni koululainen, minun onneni.

--------------------------------------

It's all about letting it go. My little girl, my firstborn starts school on Wednesday. It's great, that she's growing up but same time I have to let her go, piece by piece. They are so short time ours, so we have to enjoy every moment with them. 




4 kommenttia:

  1. Tuttuja tuntemuksia, minun pieni prinsessani aloittaa koulutiensä huomenna, on se aikamoista..

    VastaaPoista
  2. Täällä käydään läpi niin samoja fiiliksiä. Voi nyyh!

    VastaaPoista

Kiitos <3