27.3.2015

Pientä paniikkia




Täällä paniikki mutsi ilmoittautuu hep. Siis panikoin lähes aina kun lapsilleni sattuu jotakin perus "pipistä" vakavempaa. Iida tippui pienempänä syöttötuolista naamalleen ja voi sitä veren määrää. Mies ei tietenkään sattunut olemaan kotona, ja minä aivan paniikissa, ihan maailman lopun meininki. Soitin hätääntyneitä puheluja terveyspalveluneuvontaan ja he joutuivat rauhoittelemaan minua. Lopulta he olivat terveyspalveluneuvonnassa sitä mieltä, ettei ole tarvetta lähteä päivystykseen. Uskoinko, no en! Taksi alle ja haettiin vielä Iidan kummitätikin mukaan baarista, kyllä baarista, oli näes perjantai ilta. Mies oli Tampereella ja joku tuki piti saada mukaan, olihan tyttäreni suu ja naama täynnä verta. Säikähdyksellä selvittiin.

No tänään ihana iloinen poikani tuli vauhdilla alas rappusia, jostakin kovin innoissaan ja kompastui. Mua niin kuumottaa nuo rappuset, varsinkin jos on paljon lapsia kylässä. Mutta toki niissä voi omatkin lapset kaatua, ja tänään oli sitten Olan vuoro. Aluksi näytti ettei käynyt pahemmin, jalka vähän arka ja turvoksissa. Ola nukahti päiväunille viereeni ja tuossa sohvalla pitkän tovin rauhallisesti nukkui. Kun Jari tuli kotiin hän heräsi ja alkoi hervoton huuto. Jalkaan ei saanut koskea ollenkaan ja itki itki ja itki. Noniin mammapaniikin vuoro, säntäilin ympäri kämppää soittelin joka paikkaan, kun on vakuutus on varaa valita mihin lähdetään. Taksi alle ja lopulta päädyimme lastenklinikalle, koska monella yksityisellä lääkäriasemalla eivät saa otettua kuvia jalasta. Sairaalassa olin jo rauhallinen, koko perhe mukana ja kaikki "hengissä". Murtumaa ei onneksi löytynyt, mutta jalka sidottiin ja Ola ei suostu astumaan sille yhtään. 

Säikähdyksellä taas selvittiin, mutta moni lastenklinikalla asioineista ei ihan niin vähällä päässeet. Olen kiitollinen niille ihmisille jotka pystyvät niin arvokasta työtä tekemään. Lastenklinikan käytäviä kävellessä minulla oli itku herkässä monta kertaa, kun niitä toisia murheen murtamia perheitä katseli.

---------------------------------------

My baby boy had a accident earlier, but now he's fine. 


3 kommenttia:

  1. Kyllä tuollaiset tilanteet säikäyttävät aina, jos on lapsesta kyse! Itsellänikin on tuollaisissa tilanteissa ollut vaikea estää joutumasta paniikkiin, mutta onneksi kuitenkin olen pystynyt toimimaan tilanteissa järkevästi omasta panikoinnista huolimatta. Hyvä, ettei käynyt pahemmin ja saitte hyvää hoitoa :)

    VastaaPoista
  2. Helpottavaa kuulla, että kaikki päättyi lopulta hyvin. Paranemista toivotan :)

    VastaaPoista
  3. Huh, rappuset ja lapset -yhdistelmä pelottaa minuakin.
    Onni onnettomuudessa, ettei käynyt pahemmin. Pikaista paranemista!

    VastaaPoista

Kiitos <3