17.2.2015

Helppo mustikkakeitto mummin mustikoista





Mustikka niin syntisen hyvä, mutta hemmetin tahraava marja. Jos jollakin niin mustikalla on meillä saatu kunnon tahrat aikaiseksi vaatteisiin ja jopa lattiaan. Me suositaankin pakastemustikoiden lisäksi tuoreita pensasmustikoita, ne on järjettömän herkullisia eikä tahraa. Ja niitä saa ympäri vuoden melkein mistä vaan. 

Iitulla ja Olalla on sellainen mummo joka poimii mustikoita loppu kesästä oikein urakalla. Ja se on hänestä vieläpä mukavaa, jota en vaan voi ymmärtää. Jos jotakin olen aina vihannut niin marjojen poimista. Voi kääk, pienenä marjametsässsä olisi ollut kivaa ilman, että olisi ollut pakko poimia milloin mitäkin marjoja. Sitten kun sai sen oman pienen kipon täyteen se piti kaataa isoon ämpäriin ja aloittaa alusta. NOUUUU! No mummo tykkää olla marjassa ja näin mekin olemme saaneet pakkaseen ihania metsämustikoita koko talveksi. Niitä syödään ihan sellaisenaa, heitellään leivoksiin ja Olan ihan suurin suosikki on mustikkakeitto/kiisseli.

Olan mustikkakeitossa ei saa olla sattumia, koska se on parasta pillillä juoden. Sileä mustikkakeitto valmistuu näin:

(oikeasti en koskaan mittaile miten paljon mitäkin laitan, joten nämä määrät on arvioita):

noin 400-500 g jäisiä mustikoita
noin litra vettä

Kiehautan mustikat ja veden, annan jäähtyä. Sitten kaadan seoksen toiseen kattilaan siivilän läpi ja jätän mustikat valuttumaan. Mustikkaveteen lisään:

2-3 rkl perunajauhoja vispaten
1-2 dl sokeria ( mummon mustikoissa on jo ennestään niin paljon sokeria, että lisään vain yleensä yhden desin sokeria. Inkkarisokerilla tuli myös hyvää.)

Vispailen ja kiehautan, sitten annan keiton jäähtyä ja pullotan.

----------------------------------------

I made some blueberry sup. It's good and easy to make.


7 kommenttia:

  1. Heh, rakasta veljeäsi piti viime kesänä toppuutella, kun pakkasista loppui tila. Minäkin inhosin marjastusta aika pitkälle aikuisikään, nyt se on ihan ookoo puuhaa, mutten sinne riemusta kiljuen vieläkään juokse.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. He, no Jaska on oma lukunsa. Erkon kanssa marjassa oli jees, kun poimittiin vain piirakan verran marjoja, se oli kuulema ihan riittävästi :)

      Poista
    2. Heh, ja se 9 veestä mansikka pelloilla töissä oleminen on lisännyt marjojen poimimisen tuskaa. Mutta katsotaan sitten kun mummo ei enää poimi meidän marjoja, että mitä tehdään.

      Poista
  2. Minäkin innostuin viime kesänä poimimaan mustikoita ja olen vissiin tullut todella vanhaksi, koska tykkäsin siitä. Se oli jotenkin rauhoittavaa, kun sai omaan tahtiin poimia, ei ollut juurikaan hyttysiä ja sopivan lämmin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totuuden nimissä mä en ole koko hommaa kokeillut vuosiin, kun vihasin sitä niin kovasti. Vaikkakin metsäihminen muuten olen. Ja nykyisenä helsinkiläisenä täytyy sanoa, että rakastan merta. Pikku hiljaa se rakkaus mereen on syttynyt :) (vaikkakin se hemmetin merituuli on ärsyttävä edelleen.)

      Poista
  3. Kuulostaa ja näyttää herkulliselta :). Mä olen miettunyt, josko istuttaisi pari mustikkapensasta, niin saisi omalta pihalta niitä isoja ja ei-tahraavia mustikoita. Ehkä tänä kesänä, sitten menee muutama kesä mustikoita odotellessa

    VastaaPoista

Kiitos <3