29.9.2014

Roskisdyykkarin päiväkirja osa 1. vanerilaatikko







Onko mitään parempaa kuin loisto löytö roskiksesta. Ihmiset heittää pois uskomattomia tavaroita. Yleensä toimistot, järjestöt ja kuolinpesät viskaa roskalavoille käyttökelpoista tavaraa ja jopa aarteita. Toki ihan tavallisista kodeistakin roskikseen päätyy hyvää tavaraa, joka kelpaisi esim. hyväntekeväisyyskirpputoreille ja ne jopa hakisi tavarat kotoa. Ihan vasta sai lukea lehdestä kuinka Helsingin verotoimisto muutti ja uusi sistustustaan. Joten vanhat Alvar Aallon suunnittelemat huonekalut päätyi roskalavoille rikottuna. Onneksi paikalle osui huikan huonekaluista perillä oleva nainen, joka keskeytti remonttimiesten puuhat. Nainen sai näin itselleen uusia huonekaluja, mm. alkuperäisiä Aalto jakkaroita. Olisi kelvannut minullekkin. Ja eräs ystäväni löysi jätelavalta Eero Aarnion pallotuolin. Sisus oli pilalla, mutta helppo korjata. Huh, ihan näin mahtavia aarteita ei minulle ole vastaan jätelavoja dyykatessa tullut, mutta jotakin pientä kuitenkin. 

Viimeksi dyykkasin ystäväni kanssa kuolinpesäjätelavaa. Kaikki huonekalut oli rikottu lavalle, mutta pelastin aivan ihania valkoisia vanhoja ruotsalaisia posliinilautasia. Sitten olen dyykannut tuoleja, yhden senkin, lamppuja, marimekon kankaita, ompelukoneen jne. Kankaita yms. ei enää oikein uskalla ottaa, kun kaikenlaisista ötököistä saanut viime aikoina lukea. Marikankaat jotka joskus löysin pesin heti 90 asteessa ihan varmuuden vuoksi.

Tämän kuvissa olevan vaneerilaatikon on dyykannut mieheni. Niitä oli roskalavalla kaksi, mutta hän ei saanut tuotua jalan kuin yhden. Ja tätä ollaan välillä harmiteltu, koska laatikko on ihana ja todella kätevä. Pyörät alla ja siihen mahtuu tosi paljon tavaraa. Onko muut tehnyt dyykkauslöytöjä?





20.9.2014

Kruunuvuori















Käytiin tänään "sieniretkellä" Laajasalon perukoilla Kruunuvuorella. En ollut aikaisemmin käynyt paikassa, mutta olin kuullut paikasta ylistäviä juttuja ja nähnyt kuvia Kruunuvuorenlammesta ja autioista huviloista. Kruunuvuori on aavemainen huvila-alue joka sai kuolin iskun jo 50-luvulla ja jätettiin rappeutumaan. Kruunuvuorta alettiin rakentamaan 1800 luvulla ylhäistön kesänviettopaikaksi. Jossain vaiheessa 1900 - luvun alussa sen osti saksalainen kauppaneuvos ja toisen maailmansodan jälkeen sen omistus siirtyi neuvostoliitolle. 50 - luvulla sen osti vuorineuvos Aarne J. Aarnio, jonka suunnitelmissa oli rakentaa alueesta lähiö. Kaavoitusta ei kuitenkaan koskaan hyväksytty, mutta se oli huvila-alueen lopun alku. Huviloiden asukkaat eivät enää jaksaneet kunnostaa huviloita jos ne kuitenkin kohta purettaisiin. Ja pian huonossa hoidossa olleet huvilat alkoivat rapistua. Ajansaatossa asukkaat jättivät huvilat  ja luonto otti vallan alueesta kokonaan.

Harmittavasti minulta loppui akku kamerasta jo matkalla Kruunuvuorelle. Sain kuitenkin muutaman kuvan paikasta napattua, autiotaloista ja lapsista. Paikka on hämmentävä, kuin unohdettu aavekaupunkin vain puolen tunnin matkan päässä kaupungista. Vaikka Kruunuvuoren tarinan tietää, silti sitä on vaikea ymmärtää. Käynti Kruunuvuorella hämmensi minua ennestään. Paikkassa on joku taika mikä vetää puoleensa, ja uutta retkeä jo suunnitellaan. Metsä, lampi, kalliot, autiotalot tarinoineen ja koko ympäröivä luonto on oiva retkipaikka koko perheelle.

Kruunuvuorelle pääsee Herttonimen metroasemalta 88 bussilla ja kyydistä jäädään päättärillä pois. Päätepysäkiltä lähtee Päätie niminen tie jonka päähän pitää kävellä. Viimeisen talon jälkeen oikealta lähtee polku metsään jota pitkin pääsee Kruunuvuoren metsään. Ensin vastaan tulee Kruunuvuoren lampi ja sen ympärilltä metsästä löytyy autioituneet huvilat. Suosittelen ottamaan mukaan eväät ja kameran (jossa on riittävästi akkua). Vaunuilla pääsee etenemään myös kohtuu hyvin, mutta helpommin kulkee ilman niitä. 





16.9.2014

Roo Roo Roo Robotti








Varmaankin kaikki vauvauinnissa käynneet ovat laulaneet roo roo roo robotti laulua. Meillä lauletaan sitä edelleen kovasti, sillä laulu on yksi niistä harvoista joita Olavi laulaa. Lisäksi hän laulaa Puuha Peten tunnaria, ihhahhaata, hämähämä häkkiä ja taikaplaneetta lastenohjelman tunnaria, eipä oikeastaan muita. Mutta tämäkin on jo paljon pojalta jonka puheen kehityksessä on viivästymistä.

Olavi ei myöskään juurikaan askartele, toisin kuin isosiskonsa joka askartelee koko ajan. Piirtäminen ja värittäminenkään ei häntä kiinnosta. Maalaminen ja muovailuvahat sentään vähän. Mutta näiden robottien näperteleminen sensijaan on ilmeisen mukavaa puuhaa. Saatiin nämä pahvirobotit naapurin Kipalta ( jolla on muuten mahtava sisustusblogi HELhome ) ja ne oli kaapissa unohduksissa tovin. Kesän alussa ne kaivettiin esille  ja nyt niitä on rakennettu yhä uudelleen ja uudelleen.  Nuo palat voi purkaa ja rakentaa uudelleen. Osia voi myös sekoittaa, tai rakentaa ohjeiden mukaan. Kolme vuotiaan kärsivällisyydelle sopivaa puuhaa, suosittelen. 



15.9.2014

KID LOOKS Teurastamolla






Kuvasin lauantaina Teurastamon Helsinki Design Week-tapahtumassa KID LOOKS blogiin lapsia ja nuoria. Tapahtuma oli täynnä staileja perheitä ja ihania lapsia. Tässä muutama kuva ja KID LOOKS:sta löytyy lisää. Myös Kuti Kuti Miia kuvasi sunnuntaina samassa tapahtumassa skidejä blogiin ja ne kuvat löytyy KID LOOKS:sta pian.

Hyvää alkavaa viikkoa, ihana ilma nautitaan siitä :)

13.9.2014

HDW Lasten viikonloppu














Tänään aamupäivällä lähdettiin koko perheen kanssa Teurastamolle vilkaisemaan Helsinki Design Week lasten viikonlopun tapahtumaa. Teurastamoon on meiltä vain kävelymatka ja silti käymme siellä ihan liian harvoin. Teurastamo on kuitenkin huikea paikka, joka on pikkuhiljaa vallattu kaupunkilaisten käyttöön. Iso sisäpiha tapahtumineen, ravintoloita, kaupunkiviljeliöitä, sauna, tukkukauppoja jne, ja aivan Kalasataman metroaseman vieressä. 

Teurastamo on tämän vuoden Helsinki Design Week tapahtuman yksi päätapahtumapaikoista. Ja piha olikin täynnä kontteja joihin oli rakennettu "näyttelytiloja" ja pihan perällä olevassa hallissa on tämä lasten viikonlopun tapahtuma. Tapahtumassa on työpajoja, näyttelyjä, muotinäytöksiä ja myyjiä.  Meillä jopa Olavi joka vihaa massatapahtumia viihtyi yllättävän hyvin. Hän mm. kävi Arkkitehtikoulu Arkin työpajassa rakentamassa valkoisilla Legoilla. Kun taas tyttäreni Iida rakastaa isoja tapahtumia, ja tutkii kaikki kojut ja työpajat suurella hartaudella. Kiva tapahtuma, suosittelen menemään huomenna jos on mahdollisuus. Käteistä kannattaa ottaa mukaan, jos haluaa tehdä ostoksia. Meille mukaan tarttui Maino Clothing merkin housut molemmille lapsille. KID LOOKS kuviakin otin muutaman, käykää kurkkimassa.  

10.9.2014

Kahvilla Suvannossa










Jos joku paikka niin Vallila on tarvinnut ihanaa kahvilaa jo pitkään, ja vihdoinkin se saatiin. Mäkelänkadun ja Suvannotien kulmaan avattiin kahvila Suvanto. Joidenkin vaikeuksien jälkeen kahvila on nyt ollut auki kesän alusta saakka, mutta vasta tänään sain aikaiseksi käydä testaamassa paikan porkkanakakun. Ja minun onnekseni kahvilasta sai monien kahvien lisäksi vichyä. Minä kun en pidä kahvista ja teenkin suhteen olen ronkeli. Olen todella kova vichyn kuluttaja ja jos sitä ei saa kahvilasta, niin en ehkä voi mennä uudestaan, ellei paikka muuten ole todella upea tai leivokset/ruoka super hyviä. Seuraavalla kerralla taidan nauttia suklaakakkua sen vichyn kanssa. 

PS: Sturenkadulle Vallilaan avataan uusi kirpputori kahvila, joka näytti myös lupaavalle. Ihanaa kun ihmiset uskaltaa toteuttaa unelmiaan!!

Hui Hai



Kesä alkaa olemaan ohi ja hengitän viileää raikasta syksyä sisääni. Viimeiset kukkaseppeleet solimitaan tyttäreni hiuksiin ja lasketaan pihalle tippuneet lehdet. Kohta niitä on niin paljon ettei lehtiä pysty laskemaan, tai ainakaan tomera kuusi vuotias ei pysy laskuissa. 

Olen myös kaivanut CD-levyni komeron kätköistä, kun poikani rikkoi vinyylisoittimeni. Monen levyn olin unohtanut, ja sen miten paljon parantavia voimia voikaan musiikista saada. Tässä hetkessä minä yritän koota itseni ja nousta tästä itsesäälistä. Olen ollut vähän alamaissa, mutta pikku hiljaa aijon tässä saada tarmoni takaisin. Hui Hai ja kohti uusia seikkaililuja. 

Uusi blogini sai nimen puoliksi Kurt Vonnekutin ja puoliksi Arto Mellerin takia. Jotenkin HUI HAI oli myös niin huoleton ja helppo, ja sitähän minä nyt kaipaan! Edelleen aijon sisustaa, tuunata ja tehdä kirpputorilöytöjä. Edelleen aijon kirjoittaa ja kuvata lapsiani, perhettäni ja ystäviä. Entiten teen blogia itselleni ja omaksi iloksi, mutta valehtelisin jos en kaipaisi muitakin lukijoita. Hei, olen Piia kahden ihanan lapset äiti ja vaimo miehelleni, musiikki ja ystävät kuuluvat pakettiin. Tervetuloa!